Green Parrots and Green Dress

(Huom. Kirjoitin tämän postauksen eilen illalla, mutta ajastin sen aamulle, ettei tule ihan peräkkäin) Tosiaan tässä asukuvat sunnuntailta kirkosta. Päällä joskus alennuksesta ostettu H&M:n kuviollinen mekko ja tälläkin kertaa ruskeilla asusteilla, vieläpä niillä samoilla kuin viimeksi. Täällä on ollut aamuisin kylmä, joten neuletakki (H&M:n) lähti vielä mukaan takin alle. Itse viihdyin asussa erinomaisesti ja rakastan tuota mekkoa, vaikka aina välillä kyllästynkin siihen.

En yleensä puhu kirkossa käymisestä sen enempää, sillä kirkko on aikamonen tabu monelle suomalaiselle. En itsekään aiemmin käynyt kirkossa rippikoulua lukuun ottamatta, mutta Yhdysvalloissa vietetyn vuoden aikana sekin tuli tutummaksi, sillä siellä suurin osa amerikkalaisista kiskoo pyhäkamppeet päälle ja suuntaa sunnuntaiaamuna jumalanpalvelukseen. Nykyisin käyn kirkossa siitä yksinkertaisesta syystä, että mieheni haluaa käydä ja olen häntä luvannut tukea asiassa. Hän on tosiaan mormoni, joten heidän kirkossaan käydään. Syy, miksi mainitsin asian on se, että menimme toiseen seurakuntaan sunnuntaina.

Kun ensimmäisen kerran tulimme tänne Lontooseen, asuimme viikon tämän seurakunnan päämiehen luona. K oli ottanut häneen aiemmin yhteyttä meidän tulevaa asuntoa lähimpään seurakuntaan ja kysynyt josko hänellä olisi tiedossa majapaikkaa. He olivat niin ihania, että ottivat meidät kotiinsa olohuoneen lattialle ilmapatjalle nukkumaan, vaikka heillä oli jo talo ennestäänkin täynnä. Valitettavasti saimme kuulla, ettemme edes kuulu hänen seurakuntaansa muutama päivä myöhemmin ja meitä neuvottiin menemään toiseen seurakuntaan. Se ei kuitenkaan koskaan tuntunut hyvältä. Rakastin Salt Lakessä seurakuntamme ihmisiä ja siellä oli aina kiva käydä, vaikken ehkä itse jumalanpalveluksesta saanutkaan samaa irti kuin muut siellä kävijät. Täällä se ei kuitenkaan tuntunut samalta ja minusta alkoi tuntua siltä, etten saa itseäni enää sunnuntaina menemään kirkkoon. En yksinkertaisesti kuulunut sinne. K tiesi asiasta ja sanoikin, että voisimme mennä siihen toiseen seurakuntaan, mutta en halunnut tuoda hänelle mitään vaikeuksia asialla.

Ennen joulua kuitenkin päädyimme siihen ratkaisuun, että meille molemmille olisi parasta jos vaihtaisimme seurakuntaa. Sunnuntaiaamuna heräsimmekin sitten tuntia aikaisemmin (uudessa seurakunnassa kirkko alkaa jo yhdeksältä) ja olimme molemmat onnellisina lähdössä. Kirkkoon astuessa tunsin heti oloni paljon paremmaksi. Kaikki moikkailivat, tulivat juttelemaan ja vähintäänkin kättelivät. Yksi ihana nainen tuli halaamaan minua pitkään, kun muisti, että olimme käyneet silloin aiemminkin siellä. Puhumattakaan siitä, että se pariskunta, joka meille antoi täysin epäitsekkäästi luvan asua kodissaan, oli siellä kolmen ihanan pienen tyttövauvansa kanssa. K varoitteli minua ennen kirkkoon menoa, ettei se välttämättä ole niin paljon erilaista, mutta minulle riitti jo se, että saan pidellä niitä vauvoja sylissäni (kyllä, rakastan vauvoja, mutta omia ei ole tulossa vielä moneen vuoteen - toivottavasti). Saimme myös kutsun mennä erään meidän lähellä asuvan pariskunnan luokse syömään. Se raja seurakuntien välillä menee tosiaan noin parinsadan metrin päässä meidän talosta ja he asuvat vajaan puolen kilsan päässä meiltä.. Hymyilinkin onnellisena koko päivän ja odotan ensi sunnuntaita innolla. Hyvää tuulta toi vielä kaunis aurinkoinen sää ja kauniit maisemat. Puhumattakaan siitä, että matkamme lyheni melkein puolella.

Mutta se niistä kirkkojutuista. Ajattelin vain hieman selventää asiaa, kun siitä täällä aina välillä kuitenkin puhun jotain niin tietävät uudemmatkin lukijat, mistä on kyse. Nyt maanantaina kävin ensin aamulla tunnin pilateksessa, sitten tutoriaalissa ja labratunnilla, joiden jälkeen suuntasin kauppaan. Iltapäivällä olin ahkera ja soitin meille mm. hammaslääkäriajat ja itselleni kampaaja-ajan sekä lähettelin muutamat tärkeät sähköpostit. Bongasin meidän ikkunasta ulkona puussa istuvan VIHREÄN papukaijan. Puhuin näistä jo lokakuussa tänne muutettuamme, mutta hei oikeasti. Miten kauniita lintuja ja miten rakastankaan sitä, että asun maassa, jossa lentää täysin vapaina vihreitä papukaijoja. Näitä maailman pieniä iloja, mutta olen oikeasti niin onnellinen täällä, etten voisi kuvitellakaan olevani onnellisempi.

Mikä teidät tekee tänään onnelliseksi?