English: Learn it, Live it, Love it

"jos on vielä mahdollisuus toivoa, niin tee postaus siitä, miten voit olla niiiiiin hyvä englannissa ;D haluaisin sun iässä nimittäin olla yhtä hyvä, mistä ooot oppinut sen noin hyvin ? :)"

Olen opiskellut englantia normaalin suomalaisen tapaan kolmosluokalta lähtien. Pari ensimmäistä vuotta olin täysi kympin oppilas, mutta jossain vaiheessa tipuin kelkasta. Muistan edelleenkin ne Follow me-sarjan kirjat, joissa oli noin sata kappaletta emmekä ehtineet koskaan kuin puoleen väliin. Seuraavan vuoden kirjan kappaleet olivatkin sitten aina ihan täyttä hepreaa. En siis ole ollut mikään luonnonlahjakkuus englannissa eikä minulla ole muutenkaan mitään erityisen hyvää kielipäätä. Opin nopeasti rakennejutut ja niissä minulla ei oikeastaan missään kielissä ole koskaan ollut juuri virheitä. Virheet tulevat yhä edelleenkin sanavarastosta, mihin auttaa vain englannin käyttö, lukeminen ja opiskelu.

Menetin motivaationi englannin opiskeluun yläasteella, sillä se oli oikeasti vaikeaa välillä. Sanoja tuli päivittäin hirmuinen määrä lisää eikä niitä mitenkään ehtinyt opetella kaikkia. Ja perfektionistina ne piti totta kai osata kaikki... Onneksi menin kahdeksannen luokan jälkeen kielikurssille Englantiin, mikä pelasti motivaationi täysin. Vaikken puhunutkaan matkan aikana juurikaan englantia, vaan hengailin lähinnä suomalaisten kanssa, parani käytännön englantini silti huimasti kolmen viikon aikana ja sain siitä myös uutta puhtia englannin opiskeluun. En varsinaisesti parantanut numeroita tai muutenkaan ollut sen parempi kuin aiemmin, mutta asenteeni parani huomattavasti.

Englantia, kuten mitä tahansa muutakin kieltä, oppii vain käyttämällä. Se myös unohtuu ellei sitä harjoita. Vaihtarivuoden alussa minulle naurettiin jatkuvasti (joskin hyvätahtoisesti), koska minulla oli kuulemma aksentti nauraessanikin. Viimeksi Yhdysvalloissa asuessani moni ei sen sijaan enää edes pystynyt erottamaan minua amerikkalaisesta. Tässä välissä ehdin viettää puolitoista vuotta Amerikassa ja puhua useita tunteja päivittäin K:n kanssa englantia. Puheeni muistuttaakin kaikkein eniten K:n puhumaa sujuvaa ja suhteellisen "kunnollista" amerikanenglantia. Olen onnellinen, ettei kumpikaan etelän aksenteista (country ja ghetto) tarttunut, vaan kielestäni saa - ainakin useimmiten - selvää.

Tällaisen "pienen" intron jälkeen siihen, miten englantia voi oikeasti oppia. Ensimmäiset askeleet tulevat sieltä englannin tunnilta. Asenne ja motivaatio ovat kaikkein tärkeimmät. Olipa tavoite sitten tulevaisuudessa ulkomailla asuminen, hyvät numerot koulussa, hyvät työmahdollisuudet tai ihan vain useamman kielen hallinta, tavoite kannattaa olla selkeä ja se pitää mielessä silloinkin, kun tunti maistuu puulta. Kielioppi ei ole hauskaa ja sanojen opettelu tuntikausia illalla ei ehkä parasta ajanvietettä, mutta alussa opiskelu on todella tärkeää. Puhuminen myöhemmin on huomattavasti helpompaa laajalla sanavarastolla ja aivon sopukoihin kotiutuneilla kielioppisäännöillä.

Kielen tunneilla kannattaa olla aktiivinen ja erityisesti suulliset englanniksi puhuttavat tehtävät tehdä englanniksi eikä höpöttää kaikkea muuta. Itse hankin myös ulkomaalaisia kavereita. Ysillä meillä oli eräs tyttö Kiinasta, jolle kukaan ei koskaan jutellut, koska hän ei osannut suomea. Menin juttelemaan hänelle ja olemme yhä ystäviä ja sain itse harjoitusta englannin kielestä. Lukiossa juttelin aina vaihtareille ja heidän kanssaan tuli puhuttua englantia. 

Kävin kielikurssilla nuorempana ja lukiossa hakeuduin vaihtariksi, mikä oli kielen kehittymisen kannalta kaikkein tärkein etappi. Kieltä ei oikeasti opi muuta kuin puhumalla ja käyttämällä eikä sitä voi korostaa liikaa. Mahdollisuuksia ulkomailla asumiseen ei välttämättä ole, mutta Suomessa on nykyisin ulkomaalaisia paljonkin ja heidän kanssaan voi hakeutua tekemisiin. Puhumistilanteissa ei kannata pelätä virheitä, sillä kukaan ei oikeasti välitä niistä ja tärkeintä on se, että sinua ymmärretään.

Kieltä kannattaa opiskella mahdollisimman monipuolisesti. Ystävien kanssa puhumisen ja ulkomailla asumisen lisäksi omaa kieltäni ovat parantaneet erityisesti englanninkielisten kirjojen lukeminen, televisiosarjojen katsominen ilman tekstityksiä ja blogin kirjoittamien osittain englanniksi. Näin sanavarasto kasvaa ja lauseiden rakentaminen helpottuu. En lue kirjoja sanakirjan kanssa ja vaihtarivuonna opinkin poimimaan puheesta ja tekstistä sen pääasian. Nykyisin en edes huomaa jos puheessa on sana, jota en ymmärrä. Ensimmäiset amerikan historian oppitunnit olivat ihan kamalia, sillä en oikeasti ymmärtänyt puoliakaan, mutta loppusyksystä sain koulun kolmanneksi parhaimman numeron loppukokeesta. En edelleenkään ymmärtänyt kaikkea kokeen kysymyksistä, mutta osasin yhdistellä palat toisiinsa. Taito kehittyy vain ajan kanssa eikä kannata säikähtää jos sitä ei heti sisäistä.

Itse kuuntelen paljon muita ihmisiä ja matkin heidän puhetyyliään. Kiinnitän huomiota lauserakenteisiin ja korjaan omaa kieltäni mielessäni, vaikken aina sitä ääneen toistakaan. En halua kuulostaa suomalaiselta puhuessani englantia, vaan puhua sitä sujuvasti siihen kuuluvalla korostuksella. Englannissa asuessani toivon, että pystyn vielä hiomaan puhetyyliä ja oppimaan paljon lisää akateemisen englannin sanoja.

Tärkeimpiä oman oppimiseni kannalta ovat siis olleet vaihtovuosi ja muu ulkomailla vietetty aika, kirjojen lukeminen ja sarjojen seuraaminen, englanniksi kirjoittaminen ja puhetilanteisiin hakeutuminen. Ihan kaikki voivat kielen oppia ja ns. huonoon kielipäähän on aivan turha vedota. Kaikkien aksentti ei häviä kymmenien vuosienkaan jälkeen, mutta silti kieli voi olla sujuvaa ja kanssakäyminen helppoa.

Kuva: täältä

Helsinki-Tallinn, day 3&4

Tässä vielä kuvia toiselta päivältä Tallinnasta, tapahtumat ehdinkin jo pääpiirteittäin selostaa. Maanantaina Helsingissä sen sijaan kävimme aamupäivällä Brittien konsulaatissa, mutta emme saaneet jätettyä viisumipapereita, sillä he eivät hyväksy mitään jälkeen päin eikä meillä ollut vielä K:n alkuperäisiä koulutodistuksia emmekä uskaltaneet jättää papereita. Kävin hakemassa auton K:n ollessa konsulaatissa ja ajaminen Munkkiniemestä Kaivopuistoon oli kyllä ihan kamalaa ja eksyin noin kolme kertaa. Helsingissä kun ruutukaava on aika tuntematon käsite ja tienviitat ovat uskomattoman huonot. Katujen nimiä ei varsinkaan näe ollenkaan, vaikka kartan kanssa yrittäisi suunnistaa. Olin kuitenkin koko ajan menossa oikeaan suuntaan, eikä u-käännöksiä ja muita tarvinnut harrastaa.. Iltapäivä vietettiin Linnanmäellä kamera turvallisesti laukussa autossa ja aivan loistava reissu oli. En ole siellä aiemmin käynyt ja se oli siis molemmille ihan uusi kokemus. Loistavia laitteita, hyvää ruokaa ja paljon hauskaa tekemistä.

Rockcock 2011

Eiliseltä on ihan luvattoman vähän kuvia ja nekin vähät ovat hieman rakeisia. Kävimme eilen siis jokavuotisena perinteenä Rockcock-festareiden ulkopuolella katsomassa meininkiä ja juttelemassa tutuille. K:lle ja S:lle se oli ensimmäinen kerta, itselleni todennäköisesti viides. Suurimman osan ajasta vietimme jutellen ja jossain vaiheessa siirryimme Albatrossiin, jossa en muuten ollut koskaan aikaisemmin käynytkään. Onneksi kävin nyt, sillä fiilis siellä oli aivan erilainen kuin keskustan baareissa. Viisi- ja kaksikymppiset hyppivät siellä sulassa sovussa eikä mitään yliörvellysmeininkejä ollut. Intouduimme mekin tanssimaan joksikin aikaa, mutta K:n piti lähteä aamulla isän kanssa lenkille, joten palasimme kotiin hyvissä ajoin. Tänä iltana aioimme tosin lähteä uudestaan vähän erilaisissa fiiliksissä - ja ilman isoa laukkua täynnä tavaraa.

Näytän ihan tosi pelottavalta tuossa yllä olevassa kuvassa, mutta menköön nyt tällä kertaa, sillä se oli kaikesta huolimatta paras kuva asusta illalta. Ostin viime viikonloppuiselta reissulta kahdet farkut, sillä en omistanut aikaisemmin yhtään mintunvihreitä lukuun ottamatta. Nyt olen sitten ihan rakastunut molempiin ja käytän niitä vuorotellen. Eilen oli vuorossa mustat Weekdayn farkut, joiden likaantumista ei tarvinnut pelätä. Kaveriksi riitti valkoinen toppi ja huivi lämmittämään. Jaloista löytyivät Spartoosta ostetut kumiballeriinat, jotka palvelivat loistavasti festarioloissa. Ne saa sotkeuduttua helposti pestyä eivätkä ne vahingossakaan hierrä mistään kohti. Laukkuna se uusi H&M:n ihana punainen yksilö, joka tosin oli kuvien ottohetkellä kiltisti kivellä.

Mitäs pidätte illan asusta?

In English:

Yesterday we went to Rockcock festival - or outside anyway. K and S hadn't ever seen it before so it was really funny to see their reactions. The weirdest thing for K was that people were just doing their business in the bushes not caring whether they showed too much or not. Anyway, we had a really good night and we ended up going dancing to Albatrossi which is a big restaurant/bar thing in the harbor. I had never been there because I associated it with middle aged people. There were a lot of them but also people at our age and the atmosphere there was so much better than at the clubs in the center. Maybe I'm getting old but I prefer not having the drunk 18-year-olds falling on you and spilling their drinks.

Helsinki-Tallinn, day 3

Koska näitä sunnuntaisia kuvia oli noin miljoona kappaletta ja maanantailta Linnanmäki-reissulta ei vastaavasti ole ollenkaan kuvia, joten päätin laittaa nämä sunnuntaiset kuvat sitten (ainakin) kahteen osaan. Tässä ensimmäisessä päivän asut. Ensimmäisellä kävimme kirkossa hieman vanhan kaupungin ulkopuolella.

Tykkäsin itse asusta todella paljon. Odotin ensin, että marjapuuron värinen neuleeni olisi riidellyt pahasti uuden punaisen suosikkilaukkuni kanssa, mutta jotenkin värit tuntuivat vain sulautuvan toisiinsa ja rakastuin lopputulokseen. Mekko on yksiä ehdottomia lempivaatteitani ja yritän kohdella sitä mahdollisimman hellävaroen, jotta se kestäisi mahdollisimman pitkään. Muut asussa vanhoja ja saavuttamattomissa, mutta huivi ja laukku H&M:ltä ja molempia näin vielä ainakin Helsingin liikkeissä.

Sunnuntaina lounastimme ehkä maailman parhaassa ravintolassa. Löysimme gourmet-ravintolan täysin vahingossa haahuillessamme vanhaa kaupunkia edestakaisin. Ravintolassa oli vielä halvat hinnat huolimatta siitä, että muualla kaupungissa hinnat alkavat jo kohota lähelle länsimaiden tasoa. Vai mitä sanotte kolmen lajin gourmet-ateriasta juomien kera 35,50€? Ravintolasta lisää vielä myöhemmin, sillä voin sitä lämpimästi suositella kaikille.

Rakastan vanhoja kaupunkeja ja ulkomailla ollessa sellainen on aina kierrettävä ristiin rastiin. Sunnuntai-iltapäivän pyhitimmekin vanhan kaupungin kiertelyyn ja ehdimmekin koluta suurimman osan alueesta. Ei sillä, että vanha kaupunki varsinaisesti mikään suuri olisi, mutta ainakin paljon uutta löytyi tällä kertaa. Heiluimme länsimuurien puoleisessa puistossa aikamme, nousimme sitten portaita linnanmuureille ja kävelimme sieltä lähemmäs keskustaan.

Olimme jo kävelemässä hotellille vaihtamaan vaatteita (en uskaltanut enää hyppiä mekossani), kun matkan varrelta bongasimme uuden, ihanan palan muuria. Pitihän senkin päällä sitten ottaa vähän kunnon turistikuvia ja nakitimme yhden viattoman ohikulkijan ottamaan meistä kuvia. Kuvat tosin ovat K:n kamerassa, mutta näette ne ehkä sitten, kun hän saa joskus ne aikaiseksi laittaa Facebookiin ja saan ne sieltä. Ei sillä, että olisi kamalan vaikeaa hakea kuvat hänen kamerastaan...

Tämän postauksen asuissa näkyykin jo suuri osa ostoksista. H&M:n punainen laukku on Helsingistä ja alemman kuvan farkut Pull&Bearista ja kauluspaita Bershkasta. Otan niistä vielä paremmat kuvat ja laitan kaikki ostokset ihan omaan postaukseen, mutta en viitsinyt odottaa näiden asukuvien esittelyä niin pitkälle.

Farkuissa kiertelimme vielä hieman lisää vanhaa kaupunkia, kiipesimme erään puiston puuhun ja katselimme sieltä ohikulkijoita aikamme ja kävimme syömässä ihan vanhan kaupungin pääkadulla ravintolassa, jonka hintataso oli sekin melkoisen halpa sijainnin huomioon ottaen. Ruokapaikoista tosiaan erillistä postausta sitten näiden matkapostausten jälkeen. Illalla kävelimme vielä satamaan katsomaan auringonlaskua ja sitten hipsimme hotelliin nukkumaan ja valmistautumaan Linnanmäki-päivään.

Mitäs pidätte matka-asuista?

In English:

I had so many pictures from Sunday that I decided to post the outfits first and the other pictures later. At church I had a white dress paired with a cardigan and in the evening I changed into jeans and a casual dress shirt. I really loved both outfits, but what do you think?

Helsinki-Tallinn, day 2

Meidän hotellimme Tallinnassa oli satamassa sijaitseva kahden tähden Tallink Express Hotel. Koska saapuminen oli myöhään illalla ja lähtö aikaisin aamulla, sijainti oli meille ensisijaisen tärkeä. Muutama lukija ehti varoitella hajusta ja huoneeseen päästyä tajusin kyllä, mistä puhuttiin. Ensimmäisenä iltana huone tosin oli vain hieman tunkkainen eikä sen jälkeen juurikaan haissut, sillä meillä oli hedelmiä ja muuta siellä ja ikkuna auki, joten lopulta ihan hyvä haju siellä oli. Sen sijaan vessa alkoi haista ensimmäisen päivän iltapäivällä ja haju oli kamalinta, mitä olen koskaan haistanut missään vessassa. Haju lisäksi tarttui ihoon ja kaikkeen ja vaikka oven sulki perässään, haju levisi ympäriinsä ja haisit monta minuuttia ihan viemärille. Aina välillä haju oli parempi, mutta tuli taas esiin ja oli sellainen koko siellä olon ajan.

Hajua lukuun ottamatta hotellista ei ole mitään pahaa sanottavaa. Henkilökunta oli todella ystävällistä, huoneet olivat siistejä ja suhteellisen tilavia ja saimme aamupalan siitäkin huolimatta, että olimme netistä tilanneet erikoistarjoushuoneen, johon ei kuulunut aamupalaa. Aamupala nyt ei ollut mikään maailman paras ja 90 prosenttisesti hiilaripitoinen, mutta kyllä sillä lähti päivä hyvin käyntiin, joten ei valittamista.

Lauantaiaamuna suuntasimme aamiaisen jälkeen ensimmäisenä Lootus keskuksessa sijainneeseen kampaamoliikkeeseen, jonka K oli löytänyt netistä. Sijainti oli ihan ihmeellinen emmekä olisi ikinä kuvitelleet siellä olevan mitään, mutta löysimme lopulta perille. K:n hiustenleikkuu maksoi 10 euroa ja hän oli tulokseen erittäin tyytyväinen. Itse otin elämäni ensimmäisen pedikyyrin K:ta odotellessa ja sekin oli ihan loistava, hinta 20€. Paikasta enemmän infoa myöhemmin.

Täydellisten varpaiden ja K:n onnistuneen hiustenleikkuun jälkeen päivä jatkui shoppailulla. Ensimmäisenä oli vuorossa Rotterdam ja Bershka, Pull&Bear ja Stradivarius. Sen jälkeen kävimme vielä Viru keskuksessa, jota ennen ostimme lounasta eräästä kojusta Viru keskuksen edessä olevasta puistosta. Lounasta söimme ensin auringonpaisteessa, mutta myöhemmin vesisateessa sateenvarjon alla. Oli oikeastaan aika ihana istua puiston penkillä puolittain puiden ja puolittain sateenvarjon suojissa, katsella sateen suojaan ryntäileviä ihmisiä ja nauttia lounaasta. Ei edes kastuttu, mutta syötyämme kipitimme kyllä aika nopeasti kauppakeskukseen. Muutamia ihania löytöjäkin tuli tehtyä, mutta niistä myöhemmin lisää.

Jossain vaiheessa kävimme hieman levähtämässä hotellilla ja huomasimme samalla vessan kunnon. Siivooja oli käynyt huoneessa ja sen jälkeen vessa oli alkanut haista. En kyllä usko, että asia mitenkään liittyi toisiinsa, mutta aika järkyttävä kokemus oli. Ei sitten jaksettu vaihtaa huonetta, kun kyseinen huone oli edellisenä iltana ollut ainoa parivuoteellinen ja mieluummin kärsittiin se vessa, kuin nukuttiin erillään.

Koska Helsinki-päivät oli täyteen buukattu, päätimme ottaa rennosti Tallinnassa. Meillä ei ollut mitään tiettyjä suunnitelmia, vaan menimme ihan fiiliksen mukaan. Ruokapaikan löysimme heti vanhaan kaupunkiin sisään mennessä, kun bongasimme huokean turkkilaisen ravintolan. Itse tilasin kebab-salaattiannoksen ja K pitakebabin. Ruoka oli todella hyvää, mutta parasta ravintolassa oli kyllä ympäristö. Sisältä se oli sisustettu kunnon turkkilaiseen oleskelutilatyyliin mattoineen ja makuuloukkoineen, jossa yhdessä kuorsasi mies aukeana. Söimme kattoterassilla, josta näki vanhaan kaupunkiin ja jossa oli sympaattiset keinutuolit, missä saatoimme molemmat istua ja katsella maisemia.

Loppu illan kävelimme vanhassa kaupungissa vailla päämäärää. Istuimme pitkään kauniin ortodoksikirkon vieressä ja nautimme täydellisestä säästä ja kauniista maisemista ja vain toisistamme. Ulkona puistoissa istuminen on jotenkin uskomattoman vapauttavaa ja puhuminenkin on aivan erilaista. Meillä onkin usein tapana käydä illalla kävelyllä ja istua jossain penkillä juttelemassa. Sänkyyn jos jää juttelemaan, nukahdamme yleensä lähes aina. Näin kesällä kun ei ole joutanut nukkumaan aikaisten töihin heräämisten takia.

Ensimmäinen päivä Tallinnassa oli aivan uskomaton ja sain ihan erilaisen kuvan paikasta kuin viime kerralla perheeni kanssa. Toki kaupunki oli aivan yhtä kaunis silloinkin, mutta aikaisemmin minua häiritsi miljoonat suomalaiset turistit ja känniset ihmiset, mutta tällä kertaa tuskin huomasin niitä. Kävelimme tosin K:n kanssa aika paljon sivukujilla emmekä ihan niillä pääkaduilla, missä kaikki oli.

Mutta mitäs pidätte päivän asusta? Entä mikä on teidän suhteenne Tallinnaan?

In English:

Our first day in Estonia started out with us going to a hair salon to get a haircut for K. While I was waiting, I had my first pedicure in my life and it felt really relaxing. After that we shopped for a few hours and actually found some things I had on my urgent shopping list. Things that I really needed.

In the evening we went to eat to a Turkish restaurant which was really moderately priced and had a perfect roof terrace. The rest of the evening we just walked aimlessly around old town looking at the beautiful buildings and stopping by an orthodox church and a park to sit and talk. It was a magical day and I really enjoyed all of it. 

Au Pair Handbook

"Joku sellanen selostus, että mitä pitää tehä ja muistaa ennen ku lähtee au pairiksi jenkkeihin. Haluisin ite lähteä sinne au pairiksi ni jos kaikki hyvät ja huonot puolet ja sellanen yleinen selostus.. olis kiva :)"

Olisin voinut vannoa kirjoittaneeni jo vastaavan postauksen, mutta koska en sellaista löytänyt arkistoista, kirjoitan sitten uuden. Lähdin siis viime syksynä au pairiksi Yhdysvaltoihin. Tärkein syy oli kuitenkin päästä viettämään K:n kanssa oikeaa parisuhde-elämää, joten perhekin valikoitui sen ehdoilla enkä mennyt niin sanotusti virallista kautta. Kirjoittelen nyt kuitenkin ihan virallisen version tähän ja väliin jotain omia kokemuksia. Tästä tulee muutenkin nyt yleinen au pair-postaus eikä vain Yhdysvaltoihin keskittyvä. Toivottavasti tästä on jollekin apua ja saa toki kysyä jos jokin asia jäi vielä epäselväksi.

Ennen au pairiksi lähtöä

Ensimmäiseksi kannattaa miettiä, mihin maahan haluaa lähteä ja mitä vuodeltaan haluaa. Jos haluat oppia englantia, ei kannata lähteä Italiaan. Jos taas haluat viettää vuoden rannalla maaten, au pair-vuosi ei ole vaihtoehtosi, sillä se on usein paljon työtä ja väsyneitä päiviä. Seuraavaksi pitää miettiä sitä, lähteekö järjestön kautta vai ihan yksityisesti. EF:n kautta ainakin olisi saanut n. 10 000 dollaria vuoden aikana (ennen lähtöä maksut n. 1000€ järjestön kautta), kun taas yksityisellä keskimääräinen palkka oli n. 400 dollaria/kuukausi eli ainakin sen puolesta järjestön kautta lähteminen kuulostaa hyvältä. Lisäksi järjestön kanssa järjestö on turvana ja takaa periaatteessa perheiden sopivuuden. Toisaalta minulla ei ole järjestöistä kovinkaan hyvää kokemusta vaihtarivuoden jälkeen, joten sekin on ihan makukysymys. Huom! Muista myös, että vuoden aikana tienatut rahat eivät välttämättä riitä, joten ilman rahaa ei kannata lähteä!

Lähestyvää vuotta varten kannattaa mahdolliset viisumihommat ym. hoitaa ajoissa pois tieltä, sillä paperisotaa on ihan yllättävän paljon. Järjestön kautta todennäköisesti hoidetaan viisumihaastatteluaika puolestasi, mutta papereita joutuu silti täyttämään. Tavallinen matkavakuutus ei korvaa yli 45 vuorokauden matkoja, joten vuotta varten täytyy ottaa erillinen könttävakuutus, jonka hinta on n. 500 euroa. Itse olin seitsemän kuukautta, joten minun jatkuva matkavakuutus pidennettiin kolmeen kuukauteen ja sen jälkeen otettiin kuukauden pätkissä kertavakuutuksia niin, että ne kattoivat loppuajan. Otin sairausvakuutuksen lisäksi myös matkatavaroille vakuutuksen ja hinta oli myös sitä viidensadan luokkaa.

Järjestöt vaativat yleensä 200 tuntia lapsenvahtikokemusta eikä omien sisarusten kaitsemista lasketa. Aloita siis valmistautuminen hyvissä ajoin, laita vaikka ilmoitus lehteen tai kerro tutuille, että vahtisit mielelläsi heidän lapsiaan. Pyydä vahtimiesi lasten vanhemmilta todistukset, josta näkyy tuntimäärät. Suosituksia kannattaa muutenkin hankkia, sillä monille perheille se on tärkeää. Vaikket menisikään järjestön kautta, on silti tärkeää osata hoitaa lapsia, joten jos sinulla ei ole paljon kokemusta, hanki sitä tai lue ainakin aihetta käsittelevää kirjallisuutta.

Perheen valinta
Kaikkein tärkeintä vuoden onnistumisessa on hyvä perhe eikä sen merkitystä voi korostaa liikaa. Mieti valmiiksi, millaiseen olet itse valmis sitoutumaan. Itselläni oli perheessä viisi lasta, joista kahta hoidin pääsääntöisesti, kaksi oli jo riittävän isoja auttamaan kotitöissä ja muissa ja viides selvisi muuten itsekseen, mutta opetin häntä lukemaan ja autoin läksyissä muutenkin. Vauvan ja viisivuotiaan välillä tasapainottelu oli välillä vaikeaa, sillä viisivuotias on siinä iässä, että vaatii jatkuvaa huomiota. Vauva puolestaan ei vielä kykene itse mihinkään. Perheen sijainti on myös keskeinen, sillä maaseudulla keskellä ei mitään on todella vaikea saada ystäviä eikä vuotta voi oikein pelkästään perheen kanssa viettää.

Matkalle lähtö
Mukaan kannattaa pakata tavaroita sen mukaan, millainen shoppailija on. Jos tiedät ostavasi matkalta laukut täyteen, älä pakkaa sitä lähtiessä kokonaan. Itse pakkasin mukaan lähes ainoastaan vaatteita, jotka olin valmis antamaan pois ennen kotiin lähtöä. Lasten hoidossa kelpaa kyllä ne vähän kulahtaneemmatkin trikoomekot ja legginssit. Tärkeintä on se, ettei niiden sotkeutumisesta tarvitse välittää ja niissä on mukava juosta lasten perässä. Muista ottaa mukaan kaikki tarvittavat dokumentit ja varmista, että osaat perille isäntäperheeseen/he tulevat kentälle vastaan. Selvitä reitti etukäteen ja tee tarvittavat järjestelyt.

Perheeseen mennessä
Tee työtehtävät ja -ajat sekä palkanmaksu heti selväksi. Järjestön kautta muut kuin työtehtävät on järjestetty puolestasi mutta itsenäisesti mentäessä kaikesta pitää sopia. Tee mieluiten ihan virallinen kirjallinen työsopimus., johon voi riitatilanteessa vedota. Älä jousta palkanmaksuajoissa äläkä tee jatkuvasti palkatta ylitöitä. Muista, että vaikka sinun onkin tarkoitus olla osa perhettä ja usein vanhemmat haluavat enemmänkin ison siskon, olet ensisijaisesti työntekijä. Itse en saanut lopulta palkkaa ollenkaan, sillä en sopinut siitä kunnolla heti alussa. En myöskään saanut tiettyjä työtehtäviä ja -ajat vaihtelivat. Lopulta tein helposti melkein kymmentuntisia päiviä ja siivosin lasten sekä vanhempien sotkuja päivittäin. Muista tehdä perheellesi selväksi myös se, että olet siellä ensisijaisesti työntekijänä. Toki perheen tapoja pitää kunnioittaa, mutta sinun ei tarvitse suostua kotiintuloaikoihin eikä muihin rajoitteisiin. Oma perheeni yritti kieltää jossain vaiheessa minulta K:n luona viettämäni viikonloput, mutta selitin heille, että se on minulle tärkeää ja olen siellä ensisijaisesti hänen takiaan, joten en aio luopua viikonlopuista.

Vuoden alussa
Ole aktiivinen. Usein perhe maksaa halutessa au pairille kielikurssin, jonne kannattaa ehdottomasti mennä. Tärkeintä ei välttämättä ole kielen oppiminen, vaan uusien ihmisten tapaaminen. Vapaa-ajalla voi ilmoittautua vaikka jollekin kursseille, netistä voi löytää muita vasta paikkakunnalle muuttaneita ja au pair-forumeista saattaa löytää muita alueen au paireja. Älä ajattele "sitten huomenna", vaan hoida pakolliset asiat, kuten ajokortin hankkimiset ja kursseille ilmoittautumiset, heti alussa. Loppu ajan voitkin sitten nauttia vuodesta.

Vuoden aikana
Tee työsi huolella ja ole ystävällinen ja avoin. Vanhempansa antavat sinulle valtavan vastuun jättäessään lapsensa huostaasi. Lapset ovat vanhemmille lähes aina elämän tärkein asia, kohtele sinäkin siis heitä sellaisina. Opi rakastamaan hoidokkejasi ja anna heille kaikkesi niinä aikoina, kun olet töissä. Älä vain keskity puhelimeesi tai koneeseen, vaan leiki lasten kanssa ja ole läsnä. Muista, että kasvattaminen on ensisijaisesti vanhempien tehtävä ja sinun tulee kunnioittaa heidän kasvatusmetodejaan, vaikket niitä hyväksyisi. Tietenkään sinun ei tarvitse lyödä lasta, vaikka vanhemmat niin tekisivätkin, mutta älä myöskään anna lupaa syödä karkkia jos vanhemmat sen ovat kieltäneet. Vapaa-ajalla tee asioita, joita haluat äläkä vain jää nysväämään kotiin, vaikka olisitkin väsynyt. Kadut myöhemmin jos vain istut kotona tekemättä mitään kaikki illat. Kunnioita maan kulttuuria ja tapoja ja tutustu niihin. Opiskele kieltä, sen oppiminen on valtava rikkaus ja voi auttaa paljon elämässä.

Vuoden lopussa
Pyydä perheeltäsi työtodistus ja suositukset. Mahdolliselta kielikurssilta kannattaa myös pyytää todistus sen suorittamisesta. Valmistaudu hyvissä ajoin perheestä lähtemiseen henkisesti, sillä lapset voi olla yllättävänkin vaikea jättää. Varaa paluuliput hyvissä ajoin. Jenkeissä au pair-viisumilla saa olla kuukauden vuoden loppumisen jälkeen, jolloin on aika kiertää Amerikkaa. Euroopassa ei mitään rajoitteita ole, joten silloin on ihan vapaa jäämään miten pitkäksi aikaa haluaa. Suosittelen lämpimästi maahan tutustumista vielä ennen kotiinpaluuta jos rahaa vain on jäljellä eikä Suomessa odota velvollisuudet.

Plussat ja miinukset:
+ Oppii kieltä käytännössä
+ Tutustuu hyvin kulttuuriin ja tapoihin perheessä ollessa
+ Työ on henkisesti raskasta, mutta myös palkitsevaa. Lasten kiintymys oli itselle ainakin paras palkinto.
+ Oppii tulevaisuutta varten todennäköisesti hyödyllisiä taitoja, ainakin jos äidiksi joskus haluaa
+ Uudet kokemukset ja vuoden aikana kertyneet taidot ja muistot
+ Ulkomaille ensimmäistä kertaa muuttavalla isäntäperhe tukena ja turvana (ainakin teoriassa)
+ Au pairiksi lähtiessä ei tarvitse etsiä asuntoa eikä huolehtia laskuista
- Oma vapaus rajoitettu, kun perheen ehdoilla kuitenkin mennään
- Usein pitkät työajat
- Huono palkka
- Mahdolliset erimielisyydet kasvatuksessa (esim. Yhdysvalloissa fyysiset rangaistukset ovat erittäin yleisiä ja niihin on vain totuttava)

Au pair-perheitä löytyy ainakin sivuilta findaupair.com ja www.aupair-world.net.

Love

Löysin tällaisen lapun pedatulta sängyltä kotiin tullessani. Ei minulla sitten muuta, palaillaan huomenna sitten matkapostausten kanssa.

Ps. Alla tämän päivän järkevämpi postaus..

In English:

This is what I found today from our bed when I came home. Love <3

Ankle Boots

Kengät Spartoo.fi

Yritin viime talvena etsiä itselleni täydellisiä nahkaisia mustia nilkkureita. Kiersin kaikki tietämäni liikkeet Salt Lake Cityssä - tuloksetta. Yhdysvalloissa on usein kengissä se huono puoli, että niitä saa joko 12 sentin korolla tai sitten kokonaan ilman. Välimuodot puuttuvat usein kokonaan. Lisäksi kenkiä ei ole tehty mukaviksi eikä kestäviksi, vaan nimen omaan ulkonäköön on panostettu. En siis löytänyt sopivia nilkkureita ja niiden etsintä jatkuu tulevanakin syksynä.

Unelmissa siintää klassiset perusnilkkurit ilman mitään sen kummempia krumeluureja. Koron pitäisi olla tukeva, mutta ei liian paksu ja jalkapöydän alla saisi olla pieni platform askelta keventämässä. Tärkeintä kengissä tulisi olla mukavuus, ulkonäöstä kuitenkaan tinkimättä. Jalassa hyvät, kaikkeen sopivat nilkkurit kestävät aikaa ja kun ostaa kerralla hyvät, ei tarvitse heti olla ostamassa uusiakaan.

Spartoota selaillessani törmäsin Marian-merkkisiin täydellisen mallisiin perusnilkkureihin. Niitä saa mustan lisäksi saman mallisina ruskeina sekä jännän kivipintaisina. Vaikka ruskeatkin houkuttelisivat, mustat vetävät pisimmän korren. Korko on ehkä aavistuksen liian korkea päivittäiseen koululle kävelyyn - varsinkin jos kilometrejä tulee useita - mutta muuten kengät ovat kyllä aivan täydelliset eikä hintakaan ole ollenkaan paha. Saattaapi olla, että tilaan nämä kokeiluun, sillä ainahan ne voi palauttaa jos ne eivät ole jalalle sopivat.

Mitäs mieltä te olette nilkkureista? 

Ps. Spartoosta saa -10% alennuksen vielä tämän kuun loppuun koodilla marionette11

Helsinki-Tallinn, day 1

Aloitimme lomamme perjantaiaamuna viiden aikaan ja Helsingissä Korkeasaaressa olimme kymmenen maissa. Söimme siinä sitten matkaeväämme ennen eläintarhaan menoa ja suuntasimme sitten lapsiperheiden perästä lippuluukulle.

Kävimme lapsena lähes joka ulkomaan reissulla eläintarhassa ja rakastankin eläimiä yli kaiken. Siksi halusin ehdottomasti käydä Korkeasaaressa, jossa olen käynyt vain kerran (niin että muistaisin) aikaisemmin. Olisin halunnut ehdottomasti nähdä lumileopardin ja leijonat, mutta molemmat olivat tylsinä nukkumassa piilossa. Leopardi sentään alkoi kiertää häkin edustaa ympäri ja posertamaan meille, joten jotain kissaeläimiäkin tuli nähtyä.

Pikku panda kohosi yhdeksi suosikeistani ja se mennä möngersi häkissään minkä ehti. Valitettavasti en saanut hyvää kuvaa eläimestä, kun jonkun paidasta heijastui aina lasiin vaalea läikkä. Muutenkin hieman ärsytti se, ettei laseista tahtonut nähdä läpi, sillä aurinko heijasti niihin. Muuten oli kyllä ihanaa.

Oma suosikkini aina eläintarhassa on ehdottomasti saukko. Tämäkin veijari polski onnellisena vedessä ja teki kaikenlaisia temppuja. Otin siitä videonkin, mutta taisin vahingossa poistaa sen. Ainakaan en löytänty sitä enää kamerasta. Tyhmä minä. Onneksi K:lla on video sen tempuista.

Korkeasaaressa oli ihan älyttömän kuuma, aurinko porotti täydeltä taivaalta ja lämpöasteita oli se +25 jo kymmeneltä aamulla. Päällä oli sitten vilpoisa KappAhlin löysä tunika ja Gina Tricotin pellavashortsit, jotka ovat aivan vertaansa vailla helteellä. Torstaina nahkaballeriinani meinasivat jostain syystä hiertää (ilmeisesti kuumuudesta), mutta onneksi eivät hiertäneet matkan aikana ja niillä olikin mukava kävellä Korkeasaaren poluilla.

En itse ole mitenkään erityisen innoissani käärmeistä, sammakoista tai hämähäkeistä, mutta K katseli niitäkin innoissaan. Itse tyydyin pikkumangusteihin, jotka olivat melkein yhtä ihania kuin saukkokin.

Parin tunnin kävelyn jälkeen pidimme pienen tauon katsellen hanhia ja joutsenia kivellä istuen ja matkalle mukaan otettuja viinimarjoja syöden. Muutama yhteiskuva tuli itselaukaisimellakin otettua ja tosi hyviä kuvia tuli.

K ei ollut ensin mitenkään älyttömän innoissaan eläintarhasta, sillä kävimme yhdessä jo Salt Lake Cityssä ollessamme, mutta kuulemma minun innostukseni tarttui. Olin itse nimittäin varmaan enemmän innoissani kaikenlaisista elukoista kuin ympärillä pyörivät lapset. K on onneksi aina hyvää seuraa ja meillä oli todella hauska päivä.

K:n piti päästä poseeraamaan karhujen kanssa ja kuvassa näyttää ihan siltä, kuin tuo pienempi karhu haistelisi K:n kainaloa...

Eläintarhan työntekijä huijasi ahmaa ajamalla ruokinta-autolla siihen viereen ja siitähän ahmat villiintyivät. Saimmepahan me ainakin hyviä kuvia, vaikka ahmat eivät ruokaa saaneetkaan. Yhteensä vietimme aikaa Korkeasaaressa reilut kolme tuntia ja ajoimme sitten Munkkiniemeen erään lukijan pihatielle automme parkkiin ja siellä se säilyi hyvin maanantaihin asti. Kiitokset vielä tuhannesti!

Iltapäivän vietimme Helsingin keskustassa shoppaillen. K ei ollut ihan yhtä innoissaan kaupungilla kiertelystä, mutta kulki onneksi kiltisti perässä. Matkalaukut jätimme säilöön rautatieasemalle, josta ne sai sitten kätevästi haettua ennen laivaan lähtöä.

Syömässä kävimme Iguana -nimisessä baarissa ja ravintolassa ja ruoka oli hyvää ja kohtuuhintaista. Väitin K:lle ettei Suomesta saa meksikolaista ja eiköhän heti tielle osunut kolme meksikolaista ravintolaa. Vastedes pidän suuni kiinni ja annan K:n tyytyväisenä mussuttaa burritoaan. Itse tyydyin kanapastaan, mikä oli hyvää vaikkakin hieman liian mausteista makuuni.

Meinasimme myöhästyä laivasta jonottaessamme pirtelöitä Mäkkärissä, mutta ehdimme kuin ehdimme yhdeksältä lähtevään LindaLinen laivaan ja Tallinnassa olimme puoli yhdentoista maissa. Hotellimme sijaitsi muutaman minuutin kävelymatkan päässä satamasta, joten pääsimme nukkumaan jo yhdentoista jälkeen. Kiitokset vielä kaikille, jotka kommentoitte matkan aikana tulleisiin postauksiin. Kommenttejanne oli aivan ihana lueskella eikä arkeen palaaminen tuntunut enää ollenkaan pahalta!

My Dream Future

"semmonen unelmatulevaisuuspostaus! millasessa talossa haluisit asua, mitä haluisit tehä työkses, miten pukisit lapses jne :D"

Tässä aiemmin onkin tullut juttua unelmakodista, mutta unelmoidaan nyt vielä lisää, kun sille linjalle lähdettiin. Olenkin aina ollut aika lailla pää pilvissä kulkenut unelmoija, mutta olen kyllä myös toteuttanut unelmani enkä jäänyt vain haikailemaan niiden perään. Tulevaisuudesta ei vielä tiedä muuta kuin muutaman vuoden eteenpäin ja sekin tietenkin olettaen, että kaikki menee suunnitelmien mukaan. Aina on kuitenkin hyvä unelmoida, koska silloin tietää, mihin on matkalla tai minne ainakin haluaisi olla.

Unelmatulevaisuudessani minulla ja miehelläni olisi kaunis talo meren rannalla jossain lämpimässä, mutta turvallisessa maassa ja kaupunginosassa. Talo olisi kaksikerroksinen, persikanvärinen ja avara. Pihalla olisi uima-allas, jonka ympärillä kasvaisi palmuja. Olohuoneen yksi seinä olisi kokonaan lasinen ja siitä pääsisi terassille ja allasalueelle. Makuuhuoneita olisi ainakin neljä, meille, lapsille omat ja lisäksi työhuone. Asunnossa voisi myös olla pieni kuntosali ja iso kylpyhuone poreammeella. Ja minun ei pitänyt jatkaa enää näistä asuntojutuista...

Lähitulevaisuudessa odotan innolla muuttoa Lontooseen ja toivon löytäväni kauniin pienen yksiön/kaksion meille suhteellisen läheltä kouluja. Toivon saavani töitä joko vastaanottovirkailijana, assistenttina tai sihteerinä, myös vaatekaupassa työskentely houkuttelisi. Unelmoin valmistuvani koulusta hyvin paperein, jatkavani siitä suoraan maisteriksi ja sen jälkeen saada alaltani töitä. Eniten haluaisin tehdä töitä parisuhdeneuvojana, mutta viime aikoina myös isommassa yrityksessä työskentely erilaisissa PR-tehtävissä kiinnostaisi, johon psykologilla myös on yleensä valmiudet. Tärkeintä minulle on kuitenkin se, että nautin työstäni, mitä sitten ikinä teenkään.

Unelmissani minulla on kaksi lasta (kaksoset), tyttö ja poika, ja ainakin yksi koira. Olemme onnellisia K:n kanssa ja edelleenkin yhtä rakastuneita vielä viidenkymmenen vuoden jälkeen. Haluan olla aktiviinen lasteni kanssa ja viettää heidän kanssaan aikaa, olla oikea perhe. Lapset puen kauniisiin vaatteisiin: tytölle prinsessamekkoja ja pojalle kauluspaita ja farkut. Toki lapset saavat pihalla juoksennellessaan käyskennellä ihan kotishortsit jalassa ja t-paidassa.

Tulevaisuudessa haluan olla aktiivinen lähiympäristössäni. Haluan osallistua yhteisön toimintaan, auttaa hyväntekeväisyysjärjestöissä ja osallistua lasteni koulun aktiviteetteihin. Haluan, että minulla on riittävästi aikaa itselleni ja parisuhteelle eikä työ vie liian paljon aikaani. Haluan olla edelleenkin aktiivinen ja liikkua, osallistua ehkä pilatekseen tai joogaan säännöllisesti. Myös tanssiminen olisi loistavaa ajanvietettä. Jos talossamme ei olisi kuntosalia, haluaisin omistaa jäsenyyden suurelle kuntosalille, josta löytyisi kuntosalilaitteiden ja erilaisten jumppien lisäksi myös uima-altaat.

Unelmatulevaisuudessa olen tyylikäs vielä viisikymppisenä (en väitä olevani sitä nyt, mutta silloin haluan olla juuri sitä) ja arvokkaasti vanhentunut. Oma äitini näyttää edelleenkin vuosia hänen todellista ikäänsä nuoremmalta ja haluan olla samalla tavalla luonnollisesti ikääntynyt kuin äitini ja olla yhtä hyvässä fyysisessä kunnossa. Haluan omistaa mustan Chanelin ja käyttää kauniita kynähameita ja hyvin istuvia kauluspaitoja töissä, hyvin laskeutuvia mekkoja ja farkkuja vapaa-ajalla.

Realistisesti haluan olla onnellinen ja terve, saada ne kaksi lasta, tehdä mielekästä työtä ja vanheta arvokkaasti.