Tässä kertomus siitä, mitä kävi, kun lähdin T:n seuraksi ostamaan hänelle penkkariasua:
Kävelin ensin kamalassa lumimyräkässä Käherrystarvikkeeseen, jossa katselimme aikamme pukuja. Mietin ensin, että ostaisin sittenkin Lumikki-asun, mutta yhden koon asu ei oikein sytyttänyt (olisi ollut aivan liian iso ja näyttänyt hölmöltä), joten päädyin toiseen suunnitelmaan ja ostinkin vain valkoisen puuterin. T sen sijaan löysi aivan hurmaavan penkkariasun itselleen.
Tämän jälkeen lähdimme metsästämään asuihin kuuluvia ylipolvensukkia ja suuntasimme ensin H&M:lle josta ei kuitenkaan löytynyt etsimäämme. Vaihdoimme kauppaa Lindexiin, josta ei sieltäkään löytynyt etsimäämme. Jotain muuta kylläkin. Etsimme alelaarista mahdollisia sukkia, mutta sen sijaan käteni löysivät eräät sukkahousut joita olin katsellut jo aikaisemmin, ja -70%:n alennuksella. T:n esitellessä hienoa, mutta täysin ranteeseeni epäsopivaa käsikorua, silmäni osuivat johonkin aivan muuhun. Nimittäin kauniiseen, antiikkisen näköiseen sydänriipukseen, jossa oli vieläpä rusetti ja -70%:n aleläpyskä. Sanomattakin selvää, että onnellinen yhteiselomme alkoi siitä hetkestä.
Lopulta ylipolvensukat löytyivät Seppälästä - ja niissäkin söpö rusetti takana. Asua ajatellen olisin tarvinnut läpinäkyvämmät, mutta saa nyt nähdä mihin tässä päädytään. Oikeastihan asua ei vielä ole edes lukkoon lyöty, mutta ainahan on toiveita ja tässä on ruhtinaalisesti viikko aikaa...

Seppälästä lähdön jälkeen kävikin sitten niin, että T halusi välttämättä esitellä uutta penkkariasuaan eräälle Andiamon työntekijälle (T oli siellä joskus harjoittelussa) ja päädyimme sitten sisään. Virhe! Penkkariasusta puhuessa tuli esille ylipolvensaappaat ja satuin mainitsemaan, etten ole kelpuuttanut mitään saappaita vielä itselleni. No, kohta myyjä kantoi varastosta jo syyskuussa Lontoon lentoa Tampereella odotellessani sovittamat Andiamon saappaat. Viimeinen pari, omaa kokoani ja puoleen hintaan. Hetken kävelyn jälkeen en sitten voinut muuta, kun olin jo aloittanut sen "kyllä" -sanan sanomisen, ja päädyin kassalle. Kengät rokottivat kukkaroani vaivaiset 35 euroa, ovat aivan kammottavat kävellä, mutta ihan älyttömän upeat. Kauneuden eteen pitää kärsiä ja niin edelleen. Kärsitään nyt sitten, mutta eivätköhän nuo muutenkin jalkaan muotoudu.
Tarinan opetus: On ihan hyvä sanoa joskus ei. (+ älä lähde T:n kanssa kaupungille jos haluat pitää kukkaron nyörit kiinni...)
Muilla samankaltaisia tarinoita?
In English:
A few days ago we went to buy costumes for our graduation party (don't ask, it's a Finnish tradition) and I ended up buying something totally different. I did buy a white powder for my costume but while I was looking for the over-the-knee socks, I bought some extra stuff as well. From Lindex I found a cute necklace and tights I had fancied before with -70% tag on them. And from Andiamo the last pair of over-the-knee boots I had been dreaming of since September.