Year 2009

Taas on yksi vuosi eletty ja nyt on aika luoda vielä kerran katse menneeseen vuoteen. Kulunut vuosi on tuntunut menneen aivan älyttömän nopeasti ja paljon onkin tapahtunut. Vanhoja kuvia katsellessa tuli aivan mieletön ikävä monia ihmisiä ja tapahtumia, mutta toivottavasti uusi vuosi tuo tullessaan myös mielenkiintoisia seikkailuja. Moni kuva, jonka valitsin blogiin, ehti hukkua jo muokkausvaiheessa, mutta ehkä selvitään ilmankin. Mutta mitä sitten oikein tapahtuikaan?

- Uusi vuosi vaihtui yhden jenkkivuoden parhaan ystäväni ja muutaman muun ihmisen kanssa.

- Uusi vuosi toi tullessaan myös uuden perheen sekä uuden koulun.

- Vuonna 2009 osallistuin myös moniin amerikkalaisiin koulutapahtumiin, kuten missikilpailuun (ystäväni) sekä muotinäytökseen, jossa lavalla olin myös itse.

- Koin prom-tanssiaisten huuman ja lopulta päädyin sinne suurella limusiinilla, joka oli täynnä minulle tuntematonta porukkaa. Hauskaa oli silti.

- Uin useaan kertaan hostperheeni uima-altaassa ja otin aurinkoa huhtikuusta asti. Kävin myös solariumissa promeja varten.

- Sain erikoisluvan hypätä muutamissa kisoissa Jenkeissä.

- Perheeni tuli ensimmäistä kertaa elämässään Amerikkaan ja tapasin heidät Miamissa.

- Tapasin todennäköisesti maailman ihanimman ihmisen ja rakastuin ensimmäistä kertaa. Vaikka nykyisin olemmekin vain ystäviä, K on silti yksi tärkeimmistä ihmisistä elämässäni.

- Täytin 18 ja hostperheeni oli tehnyt peuralihapullia, kun poronlihaa ei ollut saatavilla. Eivät olleet mitään maailman parhaita, mutta ajatus on tärkein.

- Kävin kirkossa tunnollisesti lähes joka sunnuntai ja tutustuin todella moniin ihaniin ihmisiin sitä kautta.

- Olin mukana järjestämässä äitienpäivän päivällistä parin muun seurakunnan tytön kanssa. Kokata minun ei annettu, mutta muuten autoin parhaani mukaan.

- Kesäkuun puolessa välissä matkustin takaisin Suomeen haikein mielin, mutta samalla odotin innoissani ystävieni ja perheeni näkemistä.

- Suomeen paluuta seuraavana päivänä muutin ensimmäiseen viralliseen omaan kämppääni.

- Juhannuksena kävin ensimmäistä kertaa virallisesti 18-vuotiaana Suomessa baarissa. Vuonna 2009 olin myös erittäin ruskea kiitos solariumin ja Pohjois-Caroliinan auringon.

- Tapasin muutamia bloggareita. Fashion Diary by Me:n Eliiinan tapasin lähes heti Suomeen tultuani ja heinäkuussa tapasin muutamia bloggareita sekä Maria Veitolan Kesä kartalla-tapahtumassa.

- Hautasin isoäitini uurnan ja elin suruaikaa. Oikeastaan asia iski kahteen kertaan, ensimmäisen kerran isoäitini pois mentyä tammikuussa ja toisen kerran uurnan hautajaisissa.

- Kävin perheeni kanssa ensimmäistä kertaa Tallinnassa ja rakastuin kaupunkiin.

- Menin takaisin Suomen lukioon ja tutustuin koulumme vaihto-oppilaisiin ja vietin aikaa heidän kanssaan.

- Syyskuussa kävimme Eliiinan kanssa Lontoossa ja rakastuin kaupunkiin uudelleen.

- Lontoossa tuli käytyä myös lokakuussa ja joulukuussa tutustuttuani A:han syksyn ensimmäisellä matkalla.

- Halloweenia vietimme muutaman vaihtarin ja yhden muun tytön kanssa S:n luona katsoen elokuvia ja laulaen Sing staria.

- Kävin silmäleikkauksessa ja nyt näen ensimmäistä kertaa melkein kymmeneen vuoteen ilman silmälaseja.

- Olin ensimmäistä kertaa blogin kautta lehdessä.

Päällimmäisenä vuosi 2009 jäi mieleen suurien muutosten vuotena: vaihdoin isäntäperhettä, täytin 18, muutin takaisin Suomeen, asuin itsekseni ja itsenäistyin aivan huimasti. Vuodesta jäi myös mieleen lukuisat uudet ystävät, joita vuosi on ollut täynnä. Olen kiitollinen jokaisesta uudesta - ja tottakai myös vanhoista - ystävistä ja jokaisesta hetkestä, jonka heidän kanssaan olen viettänyt.

Mitä te muistatte vuodesta 2009?

Mummolassa

Olen ollut viimeiset pari päivää pohjoisessa mummolassa rentoutumassa. Jotenkin tuntuu, että tämä loma on mennyt ohi nopeammin kuin ehtii silmiään räpsäyttää. Vastahan tämä alkoi ja viikon päästä pitäisi jo mennä kouluun. Mummolassakin ehdimme vain nopeasti kääntyä enkä ehtinyt edes yhtään kuvaa ottaa matkalta. Kävimme tänään moikkaamassa serkkuja, mutta muuten aika meni lähinnä elokuvia tuijottaessa ja kirjaa lukiessa - ja tietenkin syödessä.

Matkustusasuna toimi sekä mennessä että tullessa Primarkista ostettu tunika ja kaulakoru, Kohl'sin neuletakki ja Vilan legginssit. Villasukat ovat mummon neulomat, huivi myös häneltä saatu. Ei siis mitään erikoista, mutta erittäin mukava asu päällä. Jaloissa olivat tasapohjaiset nilkkurit, joilla oli mahdollisimman hyvä ajaa, sillä ajoin itse aina puolet matkasta. Takaisin tullessa keli ei ollut mitenkään erityisen suotuisa ja välillä näkyvyys oli noin kymmenen metriä, mutta hengissä selvittiin eikä mitään kommelluksiakaan sattunut.

Salsa - memories

Vaihto-oppilasvuodesta yksi eniten kaipaamiani asioita on ehdottomasti tanssiminen. Moni muistanee toisen perheeni ja syötävän suloiset kaksospojat. Heidän kanssaan tuli koettua kaikenlaista, mutta päällimmäisenä mieleen jäi silti tanssiminen. Stewartin kanssa menimme tanssitunneille heille muutettuani ja lisäksi tanssimme lähes joka päivä.

Alhaalla olevassa videossa kerrataan perusaskeleet ja lisäksi opetetaan käännös oikealle, cross body lead ja open break, jotka tulevat esille varmasti jokaisella aloittelijan tunnilla. Itsekin muistan hioneeni noita läpi erään mukavan vanhan rouvan kanssa, kun aloin ensin tanssia. Kotiharjoittelun ansiosta siirryimme edistyneiden ryhmään jo parin tunnin jälkeen ja olimme välillä alussa aivan hukassa, kun pitikin yhtäkkiä kääntyä ja pyöriä ja taipua. Välillä löysin itseni tuijottelemassa kattoa jostain lattianrajasta, välillä pyörin ilmassa.

Salsaa tanssiessa on pakko luottaa pariin ja antaa hänen viedä. Klubeilla tanssiessa ei ole mitään koreografiaa, joten vain toisen hienovaraiset vihjeet antavat suuntaa sille, mitä seuraavaksi tapahtuu. Naisena oleminen on helpotus, sillä voi vain seurata ohjeita ja mennä perässä, miehen sen sijaan tulee olla koko ajan hereillä ja päättää, mitä tehdä seuraavaksi - ja vielä ohjata naista oikein.

Vaikka olenkin tanssinut itse vain hyvin vähän aikaa, olen ehtinyt tanssia hyvin monenlaisten ja -tasoisten ihmisten kanssa. Tunneilla ohjaajamme oli rautainen ammattilainen ja hänen kanssaan tanssiminen oli aina ilo, vaikka välillä ei ollutkaan mitään tietoa siitä, mitä oli tekemässä. Aina siitä kuitenkin selvisi. Pahin painajainen ei suinkaan ole ammattimaiset tanssijat, vaan ne, jotka eivät osaa tanssia. Perusaskeleiden hiominen ensimmäisellä tunnilla on jopa jännittävää, mutta jankattuasi niitä klubilla muutaman biisin ajan kääntyen ehkä pari kertaa, on ihan yhtä painajaista. Mitään ilmassa pyörittämisiä en kaipaa - klubeilla ei sellaisiin ole tilaakaan - mutta edes jonkinasteinen monipuolisuus olisi iso plussa.

Miksi sitten pidän salsasta? Mielestäni on jotenkin todella vapauttavaa unohtaa hetkeksi kaikki muu ja keskittyä vain tanssimiseen. Olen aina pitänyt enemmän parin kanssa tanssimisesta ja se sujuu minulta luontevammin kuin yksin tanssiminen. Salsassa pidän sen yleensä nopeasta rytmistä, taivutuksista ja sen näyttävyydestä. Eniten kuitenkin rakastan sitä, kun kemia kohtaa tanssiparin kanssa ja sitä ymmärtää jokaisen pienen vihjeen, jolloin tanssista tulee saumatonta.

Tapasin kerran (okei, muutamankin kerran) erään miehen, jonka kanssa tanssiminen oli aivan uskomatonta. Opin häneltä sen, että tanssimisessa pääasia on se, että on hauskaa. Tanssin eräänä iltana klubilla lähes koko illan hänen kanssaan ja vaikka loppuillasta olinkin ihan poikki, oli se yksi vaihto-oppilasvuoteni kohokohdista. Mies oli aivan uskomaton tanssija ja tanssiessa saattoi unohtaa kaiken muun ja vain mennä mukana.

Viimeksi olen tanssinut syyskuussa Lontoossa, kun menimme Eliiinan kanssa eräälle latinoklubille. Suosittelen paikkaa kyllä kaikille, sillä siellä ei tarvinnut seistä hetkeäkään yksin, vaan heti oli joku pyytämässä tanssimaan. Alkuillasta tilaa oli enemmän ja siellä mahtui oikeasti tanssimaankin, loppuillasta salsan tanssiminen ei ollut enää mahdollista, kun tilaa ei ollut edes nimeksikään. Hauskaa siellä silti oli ja onnistuimme molemmat tanssimaan muutamien erinomaisten tanssijoiden kanssa. Nyt odotan kesää, kun ystäväni on tulossa jenkeistä Lontooseen ja päätimme mennä yhdessä lattariklubeille tanssimaan. Siihen asti tyydyn katsomaan kateellisena muiden tanssimista.

Tanssiiko kukaan blogini lukijoista salsaa?

Kuvat: täältä ja täältä

Joululahjat

Nyt on joulu vietetty, mutta aivan vielä ei tarvitse palata normaaliin arkirytmiin. Lähdemme perheen kanssa huomenna mummolaan muutamaksi päiväksi ja sitten onkin jo uusi vuosi. Sitä ennen kuitenkin vielä lahjojen esittely. Meidän äiti vastustaa materialistista joulua ja onkin kieltänyt sukulaisilta lahjojen oston, joten meillä mennään huomattavasti pienemmillä lahjamäärillä kuin monissa muissa perheissä. Jotain sieltä paketeista kuitenkin tuli. Ainoa, mitä itse oikeastaan toivoin oli pieni mp3-soitin. Äiti oli sitten marssinut kauppaan ja käskenyt tuoda pienimmän soittimen ja oli saanut käteensä iPod Shufflen. Äiti oli hieman skeptinen sen toimivuuden osalta, mutta itse olen aivan rakastunut kyseiseen pikkuveijariin.

Lisäksi paketista kuoriutui vaaka. En tiedä oliko se kenties hienovaraista vihjailua vai mitä, mutta nyt minulla on vaaka kertomassa totuuden ja patistamassa harjoituksiin. Tällä hetkellä en uskalla edes kokeilla sitä, sillä jouluna on tullut syötyä sellainen määrä evästä, että kiloja on tainnut tulla muutama lisää. Lisäksi sain vielä marjapuuronväriset snoopy-unisukat. Olen vilukissa enkä tarkene nukkua ilman sukkia, joten nämä tulivatkin tarpeeseen entisten hajottua. Pikkusisko oli ostanut minulle söpön toilettilaukun ja edesmenneen mummoni mies (miten tätä nyt pitäisi kutsua? Isoisäpuoli ei oikein sovi) Enkelit ja Demonit -elokuvan, jonka ääressä istuimmekin eilisen illan.

Mitä te saitte lahjaksi?

This Christmas

Visiitti vanhempien luona venyikin aiottua pidemmäksi ja näyttää vähän siltä, että joudun majoittamaan tätini ja setäni kotiini enkä pääse sinne vielä täksikään yöksi. Oikeastaan tämä järjestely sopii minulle ihan hyvin, sillä tuolla kylmässä ei huvittaisi kuitenkaan kävellä töistä kotiin. Vanhempien luokse töistä on matkaa ehkä 200 metriä ja lisäksi täältä saa ruokaa eikä tule istuttua koko aikaa tietokoneellakaan. Tietokoneella istumisen sijaan olenkin tänä jouluna:

- Ollut töissä aivan liikaa

- Syönyt suklaata niin paljon, että voisin olla karkkilakossa ainakin vuoden loppuun

- Opettanut serkkupoikaa tanssimaan salsaa. Siitä tulee vielä tanssija.

- Laulanut Singstaria pikkusiskon kanssa

- Katsonut monta hyvää elokuvaa

- Katsellut lumihiutaleiden putoamista maahan

- Käynyt joulusaunassa äidin kanssa

- Syönyt riisipuuroa ja torttuja

Mitä te olette tehneet jouluna?

Kuvat: täältä

Merry Christmas!

Jouduin vielä aamupäiväksi töihin, mutta iltapäivästä pääsen nauttimaan joulusta perheen seurassa. Televisio näyttäisi tarjoavan ihania elokuvia, kotona odottavat tuoreet joulutortut, -suklaat ja -piparit, joulusauna sekä oma perhe. Viime joulun jälkeen rauhallista joulua perheen kanssa osaa arvostaa aivan eri tavalla. Kuva on viime jouluisesta Rocket catsien joulushowsta New Yorkista, jossa vietin joulun.

Hyvää joulua vielä kerran minun puolestani! Nauttikaa läheisistänne ja syökää kunnolla, kiloja ehtii miettiä myöhemminkin.

Tuiskuttaa

Muutama viime joulu on tullut vietettyä erittäin vähälumisissa merkeissä. Sen sijaan tänä jouluna sellaista vaaraa ei todellakaan ole, sillä äskenkin pyrytti niin, että viiden minuutin matkassa harjoituksista kotiin vierähti parikymmentä minuuttia. Puhumattakaan siitä, että muistutin huomattavasti enemmän lumiukkoa kuin ihmistä. Lumesta huolimatta en ole kuitenkaan päässyt kunnon joulutunnelmaan. En voi uskoa, että aatto on oikeasti jo huomenna eikä jossain hamassa tulevaisuudessa.

Huomisen aaton vietän vanhempien luona perinteisesti jouluohjelmia katsellen, saunoen ja syöden. Aaton jälkeiset päivät menevätkin sitten töissä, että se siitä minun lomastani, mutta saanpahan ainakin rahaa. Ennen huomista pitäisi hoitaa joulusiivous alta pois ja paketoida lahjat, mutta jotenkin pelkkä ajatus tuntuu raskaalta. Harjoitusten jälkeen vaatii aina sen muutaman tunnin ennen kuin jaksaa alkaa tehdä mitään, mutta onneksi tässä on vielä päivää jäljellä vaikka miten paljon eikä oikein näytä siltä, että olisin menossa ulos lähiaikoina.

Millainen joulusää on muualla Suomessa?

Ensikosketus aleihin

Mekko 9€ (29,95€) ja pyöröhuivi 5€ (7,95€), H&M

Kävin tänään ostamassa viimeiset joululahjat ja loin samalla pikaisen katseen myös alennusmyynteihin. Ne alkavat todenteolla vasta joulun jälkeen, mutta alennuksia näkyi kuitenkin jo siellä sun täällä ja erityisesti H&M:llä näytti olevan paljonkin tavaraa alennuksessa. Pääosin kaikenlaista höttöä, mikä ei sen kummemmin kiinnostanut, mutta sen sijaan bongasin pari kivaakin juttua.

Mekko oli hetken mieliteko, mutta olen siihen aivan täydellisen rakastunut. Olen ollut ihastunut vihreään jo parin vuoden ajan ja tässä väri on edustettuna juuri oikeissa sävyissä. Mekko on ihanan kevyt ja kauniisti laskeutuva ja siinä on söpöt lepakkohihat. Mekko sopii sekä arkeen että juhlaan asusteista riippuen ja se tulee varmasti näkymään päälläni useammin kuin laki sallii.

Huivi sen sijaan kuuluu pitkäaikaisempiin himotuksen kohteisiini. Löysin sen ensimmäisen kerran jo parisen kuukautta sitten, mutta jätin sen hyllylle lähinnä siksi, etten yleensä käytä mitään harmaata eikä se sovi talvitakkiini. Minulla on kuitenkin toinen valkoinen talvitakki, johon huivi oikeasti sopii kuin nenä päähän eikä se oikeasti edes näytä harmaalta. Ja sitäpaitsi ostin Lontoosta harmaan bikertakin, joten selvinnen huivistakin. Se on ainakin ihanan lämmin, joten sopii paremmin kuin hyvin tähän säähän.

Näiden kahden lisäksi löysin yhdet täydelliset kengät Aleksi 13, mutta sain itseni puhuttua pois niiden luota vedoten siihen, että ne olivat siltikin aika hinnakkaat ja sitä paitsi tuonne lumihankeen aivan epäsopivat. Kyseessä olivat täydellisen malliset ruskeat herrainkengät, joita olen etsinyt jo parisen vuotta. Niissä oli toinenkin huono puoli hinnan lisäksi: niillä oli nimittäin jotenkin hutera kävellä. Lisäksi Dinskossa oli muutama oikein nätti kenkäpari, mutta kaikki olivat mustia ja täysin epäsopivia tuohon keliin, joten selviän ilmankin. Vielähän tässä on aikaa kierrellä ympäriinsä ja nähtäväksi jää lyötyykö jotain muuta ihanaa ja ohittamatonta. Mikään pakko ostosten tekemisiin ei tosin ole, sillä selviäisin kyllä omankin vaatekaappini antimilla. Eri asia on se, haluanko...

Joko te olette avanneet alennusmyynnit?

Jessica Szohr

Parhaiten Gossip Girlin Vanessa Abramsina tunnettu Jessica Szohr on ollut Gossip girlin alkuajoista yksi tyyli-ikoneistani. Tähden rento, hieman boheemi tyyli iskee täysillä ja mikäli saisin valita yhden julkkiksen vaatekaapin sisällön, valinta saattaisi aivan hyvin kohdistua Jessicaan.

Juhlissa Jessica luottaa yleensä rentoon, hyvin laskeutuvaan yksinkertaiseen mekkoon ja korkokenkiin. Kirkkaanvärinen mekko riittää yksinään tuomaan asuun riittävästi särmää, koruina on yleensä vain käsikoru(ja). Hiukset ovat useimmiten rennosti auki laineilla. Olisi minullakin jos omat hiukseni olisivat yhtä upeat.

Vapaa-ajalla Jessican tyyli jatkaa yksinkertaisella linjalla. Jalasta löytyy usein farkut tai legginssit, kesällä shortsit. Hänen arkityylissään on paljon boheemeja vaikutteita, mutta yhtä hyvin hänet voi nähdä hieman maskuliinisemmissa vaatteissa, kuten herrainhatussa ja bleiserissä. Yhteistä Jessican kaikissa asuissa on kuitenkin se, että ne näyttävät yhtä rennon huolittelemattomilta ja vaivattomilta. Tärkeintä on kuitenkin aurinkoinen hymy, joka onkin Jessican tavaramerkki.

Mitä mieltä te olette Jessica Szohrin tyylistä?

Kuvat: täältä, täältä, täältä, täältä, täältä, täältä

Selviytymisopas talveen hameessa

Minulta kysytään jatkuvasti sitä, miten en palellu talvella hameessa. Minua on myös pyydetty antamaan vinkkejä talvesta selviytymiseen. Tosiasia on se, että vaikka koko yläaste- ja lukioaikani olenkin kulkenut kesät talvet hameessa, olen kuitenkin parantumaton vilukissa. Siinä vaiheessa, kun mittari ei enää kohoa yli +15 asteen minulla on usein jo kylmä. Siinä vaiheessa täytyykin siis ottaa järemmät asiat käyttöön. Näillä ohjeilla tarkenet hameessa, vaikka ulkona tuntuisi siltä, kuin seuraava jääkausi olisi alkamassa. Samat ohjeet pätevät myös mekkoihin, mutta tässä nyt käsittelyssä hameet.

1. Kerrospukeutuminen

Ei kukaan huomaa, vaikka sinulla olisikin kymmenet sukkahousut päällekäin. Mitä siitä jos sääresi näyttävätkin yhtäkkiä pari milliä leveämmiltä? Näyttäväthän ne leveämmältä joka tapauksessa housutkin jalassa. Mitä kylmempi ilma, sitä useampi pari sukkahousuja. Ohuiden sukkahousujen sijasta satsaa paksuihin villasukkahousuihin. Lisäksi ylipolvensukat ja pitkät saappaat lämmittävät jalkoja.

2. Suojaa pää

Eniten lämpöenergiaa häviää pään kautta, joten kunnon lämmin pipo ja mahdollisesti huppu auttavat pitämään sinut lämpöisenä. Myös paksu huivi kaulassa tekee ihmeitä. Se estää viiman tunkeutumisen kaula-aukosta, mutta se lämmittää lisäksi muutenkin.

3. Käytä pidempää takkia

Vaikka lyhyempi takki näyttäisi kuinka hyvältä, on virhe jättää keskivartalo suojaamatta. Korkeavyötäröisen hameen kanssa tästä ei niin tarvitse huolehtia, mutta lantiomallisen hameen kanssa kannattaa ehdottomasti käyttää pidempää takkia, jotta viima ei pääse paidan alle. Pidempi takki lämmittää myös takamusta ja mahdollisesti myös reisiäkin, joten ylipolvensaappaiden kanssa vain pieni kaistale reittä jää vaille paksua suojakerrosta.

4. Vaihda kesähameet talvihameisiin

Kesähameellakin tarkenee jos on pukeutunut muuten riittävän lämpimästi, mutta helpommalla pääsee, kun käyttää sen sijaan vaikka neule-, tweed- tai villakankaisia hameita. Lisäksi hameen pituus voi olla hieman kesäisin pidettäviä hameita pidempi. Mitä pidempi hame, sitä vähemmän reittä jää 'paljaaksi'. Kannattaa myös suosia joko suoria- tai kynähameita, sillä kellohelmojen alle tuulella ja kylmällä ilmalla on vapaa pääsy. Itse suosin erityisesti neulemekkoja, joissa olenkin asunut viimeisen viikon ja olen tarennut aivan hyvin, vaikka lämpömittari onkin näyttänyt -17 astetta.

5. Minimoi ulkona viettämäsi aika

Vaikka olisi pukeutunut miten lämpimästi, riittävästi aikaa ulkona kylmässä saa kenet tahansa muuttumaan jääpuikoksi. Sisältä lämpimään autoon ja autosta töihin/kouluun ja takaisin olisi ideaalitilanne. Mikäli kuitenkin kuulut siihen ryhmään, joka reippaasti kävelee tai pyöräilee kouluun, laita ylimääräinen neuletakki takin alle, myssy silmille ja huivi nenään äläkä jää lampsimaan, vaan ripeästi vain paikasta A paikkaan B.

Onko muilla hyviä vinkkejä talvesta selviytymiseen?

Kuvat: Lookbook

London shoppings

Tälläkään kerralla Lontoon-matkan päätarkoituksena ei ollut suinkaan shoppailu, vaan lähinnä kavereiden kanssa oleminen. Muutamia jouluostoksia tuli kuitenkin tehtyä niin itselle kuin muillekin. Omat ostokset löytyivät kaikki tällä kertaa Primarkista, vaikka minua ärsyttääkin liikkeen vaatteiden laatu - tai laaduttomuus. Sieltä ostamassani neuleessa on jo nyt pienenpieni reikä olkapäässä, vaikka se oli vain kerran päällä. Laadusta huolimatta sieltä löytyy kuitenkin toisinaan niin ihania juttuja, ettei niitä vaan voi vastustaa. Eikä se laatukaan ihan kaikessa höttöä ole, lähinnä trikoovaatteiden kohdalla huonon laadun huomaa.

Ruutupaitis 10£ ja neule 8£

Olen etsinyt rentoa ruutupaitaa farkkujen kaveriksi jo pienen iäisyyden. Nähdessäni tämän hengarissa päätin, että nyt ovat päiväni ilman ruutupaitaa ovat ohi. Se saa muuten tylsähköt farkkuasut vain näyttämään niin paljon paremmilta. Neuleita nyt aina tarvitsee ja olen erityisen ihastunut tuollaisiin lörppäneuleisiin. Tässä on vieläpä taskut ja ihana väri.

Mekko 5£ ja bikertakki 19£

Musta yksinkertainen mekko on kuulunut ostoslistalle myöskin jo jonkin aikaa. Olen usein huomannut seisovani vaatehuoneessa ja etsien mustaa mekkoa, jota ei tietenkään ole. Minä ja musta emme yleensä tule juttuun, mutta jostain syystä olemme alkaneet kaveerata useammin ja voin jo kuvitella tämän mekon ja helmet. Bikertakki onkin sitten toinen tarina. Kävelin Primarkiin sisään ja tämä oli ensimmäinen asia minkä näin. Yritin hokea itselleni kuinka en pidä bikertakeista tai kuinka en ikinä käytä harmaata, mutta jostain syystä takkia oli kuitenkin kokeiltava päälle. Ja tottakai se sopi täydellisesti. Nyt olen sitten tuomittu odottamaan kevättä ja lämpimämpiä ilmoja ja sitten minut nähdäänkin todennäköisesti liimattuna takkiini.

Vyö 3£ ja rannekoru 1£

Forever 21:lta ostamani ruskea vyötärövyö on palvellut uskollisesti, mutta on valitettavasti alkanut soljen kohdaalta rispaantua, joten tämän vyön nähdessäni päätin ostaa uuden ruskean vyön kaiken varalle. Sellainen kun tulee aina tarpeeseen. Käsikorut taas meinasin ostaa jo ensimmäisellä kerralla Eliiinan kanssa Lontoossa ollessamme, mutta jätin ne jostain syystä liikkeeseen. Myöhemmin olen katunut tätä useasti ja nyt päätin korjata erheeni.

Primarkin ostosten lisäksi ostin lentokentältä neljä kirjaa, yksi sana: vampyyrit. Joo, tarvitsen kohta vieroitushoitoa, mutta sitä ennen aion palata onnellisesti toisen kirjan pariin ja viettää joululoman kiltisti peiton alla lämpimässä hyvän kirjan kanssa. Samalla voinkin haaveilla keväästä ja siitä, kun voi taas alkaa käyttää muutakin kuin kolmea villapaitaa vaelluskenkiä (niitä en nyt sentään oikeasti käytä, mutta ei ole kaukana...).

Mitäs piditte ostoksista?

London part. 2

Lauantaina kävimme A:n, A:n ja T:n kanssa syömässä Nando'sissa London Bridgellä. Näkymät ulos olivat jotain aivan uskomattoman kaunista. Paikka oli sisältäkin todella vaikuttava eikä ruuassakaan ollut mitään valittamista. Olen syönyt parempaakin, mutta hyvää oli toki silti.

En osaa sanoa, mitä tässä kuvassa tapahtuu, mutta ilmeisesti A:illa on jotain mielenkiintoista meneillään..

Ruoka tuli lähes heti tilattuamme, mikä oli hyvä, sillä meillä oli kiire takaisin A:n luokse valmistautumaan illan synttäribileitä varten.

A:n syntymäpäivät olivat virallisesti keskiviikkona, mutta menimme juhlimaan niitä vasta lauantaina. Hänen serkkunsa tuli hakemaan meitä tyttöystävänsä M:n kanssa. Molemmat olivat erittäin mukavia ja viihdyin heidän seurassaan vallan mainiosti.

Itse poin pienoista vaatekriisiä ennen juhliin lähtemistä, mutta lopulta musta yksiolkaiminen mekkoni istui ihan riittävän hyvin päälle ja sillä mentiin. Valitettavasti ryhmäkuvasta jäi puuttumaan melkein puolet ihmisistä, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Syntymäpäiväsankari komeasti keskellä.

Kuvassa albanialaiset E ja E (miksi kaikkien ihmisten täytyy alkaa samalla kirjaimella?)

Lauantai oli erittäin onnistunut päivä ellei oteta huomioon sitä, että unohdin omat henkkarini matkasta, mutta onneksi niitä ei missään vaiheessa kysytty, vaan meidät vain toivotettiin iloisesti tervetulleeksi. Olin alussa hieman pulassa, sillä en tuntenut suurinta osaa porukasta, mutta loppuillasta olin saanut paljon kavereita ja jutellut lähes kaikkien vieraiden kanssa.

Sunnuntaista ei ole yhtään kuvaa, sillä kävimme vain katsomassa 2012 elokuvan ja meillä oli sattumoisin niin kiire (myöhästyttiinkin ensimmäisen teatterin näytöksestä, sillä T oli myöhässä), etten ehtinyt kaivaa kameraa esiin. Maanantaina koitti sitten lähdön aika ja tietenkin silloin taas paistoi aurinko täydeltä taivaalta ja oli melkein lämmin. Harmittaa, että matka loppui niin lyhyeen, mutta sitä on pakko lähteä, että voi mennä taas takaisin.