Juustokanakastike

Uhmasin jälleen luonnonlakeja ja päätin tehdä muutakin kuin keittää perunoita ja paistaa valmisruokaa pannulla. Useimmiten yritykseni laittaa ruokaa päättyvät aivan järkyttävään sotkuun, miltä ei vältytty tälläkään kertaa. Onnistuin muunmuassa heilauttamaan osan kastikkeesta hellalle, kuten kuvastakin huomaa, ja lisäksi lasta lensi seinän kautta lattialle - ja tottakai minun juuri silloin piti olla tekemässä kastiketta... Loppujen lopuksi onnistuin kuitenkin ihan suhteellisen hyvin ja lopputulos näytti - ja vieläpä maistui - hyvältä.

Juustokanakastike 2 annosta

Raaka-aineet:

250g kanasuikaleita

2dl vettä

2rkl vehnäjauhoja

1,5dl maustettua ruokakermaa (kolme juustoa)

1kpl kanaliemikuutio

+ mausteita ja vihanneksia oman maun mukaan

Ohjeet:

1. ruskista suikaleet pannulla

2. sekoita vehnäjauho ja vesi ja kaada se suikaleiden sekaan, kiehauta

3. lisää ruokakerma, kanaliemikuutio ja mausteet

4. lisää vasta lopussa vihannekset ja paista vain sen verran, että ne lämpenevät

5. tarjoile riisin tai pastan kanssa

Alunperin sovelsin tämän reseptin ohjeita.

Love Actually

Katsoin eilen elokuvan Love Actually. Elokuvassa yhdistyy niin moni asia, mitä rakastan: joulu, romanssit ja rakkaus, brittiaksentti ja Englanti. Ei siis ole varmaan kovin vaikea arvata, mitä mieltä olin elokuvasta. Se kannattaa ehdottomasti katsoa näin joulun edellä, sillä se on yksi parhaista elokuvista nostattamaan joulufiilistä. Elokuvan musiikki on aivan erinomaista ja se on täynnä mitä taitavampia ja kauniimpia näyttelijöitä, kuten Keira Knightley ja Hugh Grant. Olen ollut elokuvan katsomisesta asti todella hyvällä tuulella ja aionkin katsoa sen tästä lähtien aina, kun mieli on syystä tai toisesta maassa. Suosittelen erittäin lämpimästi!

Mitä mieltä te olette elokuvasta?

Jessica Szohr vs. Jenna Dewan

Eilen vietettiin kiitospäivän jälkeistä perjantaita, joka Amerikassa tunnetaan Black Fridayna. Tällöin joka kaupassa on huimat alennukset ja joka paikassa aivan täysi kaaos, sillä jokainen kynnelle kykenevä on taatusti liikkeellä. Erityisesti elektroniikkatuotteista, kuten televisioista ja tietokoneista, voi saada useiden satojen eurojen alennuksen - tosin vain ne nopeat, jotka menevät jonottamaan tunteja ennen kauppojen aukeamista.

Myös julkkikset näyttivät olevan liikkeellä Black Fridayna, vaikka heillä tuskin on mitenkään älytöntä tarvetta alennuksille. InStyleen bongatuista julkkiksista ehdottomia suosikkejani olivat Jessica Szhorin sekä Jenna Dewanin asut. Molemmilla päällä yksi syksyn suosikeistani: bleiseri. Voi kunpa täällä Suomessakin tarkenisi vielä sellaisella. Jennalla on myös unelmieni ylipolvensaappaat, en halua mustia, mutta mistään ei tunnu löytyvän muun värisiä. Noiden saappaiden hintalappu saattaisi kyllä hieman vähentää ostohaluja, mutta ainahan sitä voi haaveilla.

Kumpi shoppailuasuista on sinun suosikkisi?

Test week is almost over

Kamerasta loppui akkui näiden kuvien jälkeen, joten saatte nyt kärsiä tönköistä postauksista ja muutenkin aika mielenkiintoisista kuvista. Kävin tänään koulun ja harjoitusten jälkeen T:n kanssa shoppailemassa ja asuna oli Poppy Pian lateksilegginssit, Targetin saappaat ja tunika, kaulakoru ja huivi Primarkista.

Yritin etsiä sitä mustaa hametta kaupungilta ja vihjeidenne perusteella suuntasin H&M:lle. Olihan niitä siellä, mutta pienin koko oli valitettavasti 38 ja se nyt oli aivan liian suuri. Muutenkaan en löytänyt muuta kuin yhdet mustat yöshortsit Seppälästä. Mietin kyllä hetken erään pyöröhuivin kohdalla H&M:llä, mutta harmaan värimaailmansa vuoksi se jäi kauppaan. Perinteisesti en siedä harmaata, mutta toisaalta se huivi oli kyllä nätti ja saatan palata sen vielä ostamaan.

Koeviikko alkaa olla jo loppusuoralla. Tällä kertaa olen yrittänyt jopa panostaa kokeisiin ja saanut luettua erityisesti espanjaa. Näin loppuviikosta tahti on kyllä alkanut hiipua ja muut asiat kiinnostaa enemmän kuin kokeet, mutta ehkä tämä tästä. Koeviikon jälkeen koetan myös jaksaa taas panostaa blogiinkin, vaikka tuleva jakso onkin ihan hirveä. Nyt lähden kuitenkin nukkumaan ja toivon, että jotain on espanjasta jäänyt päähän..

Viikkosavon artikkeli

Lupasin laittaa viimeviikkoisen haastattelun tuotoksen blogiin kunhan se ilmestyisi. Jotenkin elin siinä uskossa, että Viikkosavo ilmestyy perjantaisin. Meidän postipoika kun tuppaa käymään vähän silloin kuin huvittaa ja yleensä keskiviikon lehdet tulevat perjantaina ja perjantain vastaavasti sunnuntaina. Tänä keskiviikkona oven avattuani minua olikin vastassa heti Viikkosavo. Loppujen lopuksi olen juttuun ihan tyytyväinen ja kuvakin olisi voinut olla huonompi. Toivottavasti tuosta nyt jotain näkee, kun en jaksanut skannata lehteä. (Kuvat voi klikata suuremmaksi.)

Wanted: a black skirt

Jos jokaisen vaatekaapista pitäisi löytyä pikkumusta, pitäisi sellainen löytyä myös hameena. Olen viime aikoina huomannut kaipaavani mustaa perushametta aivan liian usein. Omistan varmaan kymmenen mustaa hametta, mutta jotenkin olen onnistunut välttämään tavallisen, korkeavyötäröisen trikoohameen ostamista. Enkä todellakaan ymmärrä miksi. Sehän on maailman käytännöllisin vaatekappale. Sillä voi välttää vilautteluvaaran jos tunika on kutistunut pesussa, se sopii kaiken kanssa ja se näyttää aina hyvältä.

Olen koettanut etsiä mustaa minaria muutamia kuukausia, mutten ole ikinä sattunut pahki sopivaan. Kyse ei välttämättä ole siitä etteikö niitä ole tarjoilla kaupoissa, vaan siitä, että olen erittäin lahjakas sivuuttamaan perusvaatekappaleet täysin epähuomiossa. Minulla ei vain ole silmää niille. Sen sijaan bongaan aina sen epäkäytännöllisimmän, mutta ah-niin-ihanan vaatekappaleen.

Täydellinen musta mini olisi korkeavyötäröinen ja trikoota. Sen pitäisi olla riittävän pitkä, jotta sitä ei tarvitsisi koko ajan olla kiskomassa alaspäin, mutta ei kuitenkaan yhtään sen pidempi. Siinä voisi olla joku pieni juju, mutta se voisi myös olla ihan vain musta 'putki'. Kuvassa muutamia malleja Asokselta. Lähimpänä on tuo alareunan hame, mutten ole ainakaan lähiaikoina tilaamassa mitään Asokselta, joten sen sijaan taidan joutua etsimään hametta muualta.

Löytyykö sinulta musta trikoohame?

At the movies: New Moon

Kävimme eilen katsomassa New Moonin kavereiden kanssa. Ennen sitä kävimme A:n ja JP:n kanssa syömässä Raxissa. Tekosyynä käytimme sitä, ette leffaliput piti käydä lunastamassa tuntia aikaisemmin, joten kävimme hakemassa ne (tosin reilusti aikaisemmin) ja hipsimme sitten syömään. Kuvassa sitten vain ensimmäinen lautanen, kyllä minäkin syön pitsaa.

Elokuvateatterilla seuraamme liittyivät vielä meksikolaiset vahvistuksemme S ja E. Minä ja S olimme elokuvasta selkeästi enemmän innoissaan kuin muut, mutta itsepähän halusivat lähteä mukaan. Itse tuijotin tuskin silmiä räpäyttämättä valkokangasta koko kaksituntisen. En itse pitänyt erityisesti toisesta kirjasta, sillä monta sataa sivua Bellan kurjuutta käsittelevä kirja ei ollut ihan minun makuun. Mutta aivan kuten arvelinkin, elokuvissa ei ehtinyt pitkästyä sekunniksikaan. Jacobin kropalla ei tietenkään ollut mitään tekemistä asian kanssa... Lyhyesti siis: rakastin elokuvaa, rakastin aivan kaikkea siinä ja se on yksi parhaista elokuvista, mitä olen nähnyt pitkiin aikoihin. Ainoa huono puoli oli siinä, ettei niin pitkää kirjaa millään voi tiivistää elokuvaksi ja todella monta lempikohtaani kirjasta oli jäänyt elokuvan ulkopuolelle.

Koko loppuillan kävelinkin sitten pää pilvissä haaveillen omasta täydellisestä vampyyrimiehestä ja ehdin mielessäni yhdistää Jacobin vartalon Edwardin päähän, mikä oikeastaan tuokin mieleeni erään henkilön, mutta ei siitä sen enempää. Yllä olevasta kuvasta nähnee illan asuni parhaiten, vaikkei siitä kyllä juuri selvää saakaan. Päällä oli kuitenkin Bikbokin farkkulegginssit, Primarkin takki ja loput second handia joko tutuilta tai ihan kirpparilta. Takin alla oli Bikbokin puuterinsävyinen tunika, joka ei nyt valitettavasti päässyt kuviin asti.

Ulkona oli ihan älyttömän sumuista, joten ilman salamaa kuvista tuli ihan höttöä ja salaman kanssa sumu näyttäytyi sitten tuollaisina pisteinä. Saatiin onneksi kuitenkin yksi hyvä kaverikuva S:n kanssa. Kauan sitä yritettiinkin.

Oli vielä pakko ottaa kuvaa kaupungintalosta. Se on mielestäni yksi kauniimmista rakennuksista Kuopiossa. Kuvien oton jälkeen suuntasimme vielä hetkeksi juoruilemaan meille S:n ja JP:n kanssa, mutta olin jostain syystä aivan älyttömän väsynyt ja kaaduin lopen uupuneena sänkyyn jo ennen puoltayötä. Ihana ilta oli joka tapauksessa, tällaisia saisi olla useamminkin. Nyt vain sitten odottelemaan, että New Moon tulee kauppoihin myyntiin.

Mitä te muut piditte elokuvasta?

Stupid customers

Olipahan päivä. Siinä vaiheessa, kun ensimmäisenä aamulla keski-ikäinen 'lievästi' humaltunut mies hönkii korvaasi vitsejä, ei voi olettaakaan, että loppupäivästä tulisi yhtään sen parempi. Siivosimme yhden huoneen sen jälkeen siitä kerroksesta, mutta sitten alkoi jo kuulua sellaista metakkaa miesten huoneesta, että päätimme suosiolla siirtyä siivoamaan yläkertaa ja odottamaan, että kyseiset asiakkaat lähtisivät pois. Luulimme, että saisimme olla rauhassa, mutta toisin kävi.

Pian ylös mentyämme tuli eräs herra kertomaan meille kuulleensa huhua, että kerroksella oli kauniita naisia siivoamassa. Olisihan tuon voinut ohittaa kiittämällä ja jatkaa siivoamista, mutta miehellä oli muuta mielessä. Itse jatkoin parhaani mukaan töitäni, mutta sen sijaan toinen siivoojista joutui harrastamaan small talkia asiakkaan kanssa. Ei mennyt montakaan minuuttia, kun tuli ehdotus: "Mentäiskö harrastamaan sänkypainia?". Ah, tätä kerrossiivoojan arkea.

Lopulta mies ei keksinyt oikein mitään sanottavaa ja me päätimme, että paras vaihtoehto oli paeta alakertaan ja odottaa, että he lähtisivät. Kahdeltatoistahan huoneet pitäisi luovuttaa ja kello oli jo siinä vaiheessa varttia vaille. Joskus ennen puolta yhtä oli jo pakko soittaa miesväkeä paikalle, sillä jollain asiakkaat piti saada lähtemään huoneistaan eikä meistä siivoojista kumpikaan ollut halukas ottamaan riskiä tulla raiskatuksi. Isä tulikin viivana paikalle ja sai onneksi asiakkaat poistumaan ja ongelma oli ratkaistu. Valitettavasti siinä myös meni pari tuntia työaikaa hukkaan. Puhumattakaan siitä, että saimme sitten siivota niitä neljää huonetta iäisyyden, kun yhdessäkin oli pissitty pöntön sijaan sänkyyn...

Mietimme sitten siivotessa sitä, mikä oikeastaan saa jotkut asiakkaat käyttäytymään tällä tavalla siivoojien läsnäollessa. Yleensä vastaanotossa tällaiset herrat ovat oikein kiltisti ja kohteliaasti, mutta kerrokselle päästyään on kuin piru olisi laskettu irti. En tiedä johtuneeko sänkyjen läheisyydestä, vaiko ikiaikaisesta sisäkköfantasiasta. Totuus on kuitenkin se, ettemme suinkaan ole siellä heiluttamassa pölyhuiskaa minihameissa miesten iloksi, vaan ihan oikeasti töissä.

Millaisia kokemuksia muilla on 'ihanista' asiakkaista?

Kuva: täältä

Me as a blogwriter

Joa haastoi minut blogissaan kuvailemaan itseäni blogikirjoittajana kolmella kohdalla. Olen aina välillä miettinyt kirjoittamistani ja bloggaamista yleensäkin. Nykyisin kirjoittamiseni rajoittuu lähinnä blogiin sekä koulutöihin. Ennen kirjoitin enemmänkin, mutten ole oikeastaan koskaan ollut pöytälaatikkokirjailija-tyyppiä, vaan haluan, että tekstejäni luetaan. Siksi kai bloggaaminen tuntuukin niin oikealta puuhalta, vaikka tällä hetkellä poljenkin bloggaamisen kanssa hieman suossa.

1. Kirjakieli

Pyrin käyttämään teksteissäni kirjakieltä, sillä se on mielestäni helpompi lukuista kuin murteella kirjoitetut tekstit. Käytän kommentteihin vastatessani hymiöitä ja murretta, mutta teksteissä pyrin pitämään kielen ainakin yleiskielen tasolla. Toki välillä erityisesti asupostauksissa tulee puhekielellisyyksiäkin viljeltyä. Välillä jaksan panostaa enemmän kirjoittamiseeni ja miettiä sanavalintoja ja rakenteita, mutta yleensä vain kirjoitan, minkä kyllä huomaa sitten postauksistakin.

2. Ailahtelevaisuus

Moni blogia pidempään seurannut on voinut huomata, miten blogin taso muuttuu ajoittain huomattavasti. Välillä ideoita pursuaa niin paljon, ettei ehdi edes kirjoittaa, välillä taas pää kumisee tyhjyyttään. Toisinaan oma pukeutuminen ei voisi vähempää kiinnostaa ja huomaan pukeutuvani samoihin vaatteisiin päivästä toiseen, toisinaan taas jaksan panostaa asuihin paljon enemmän. Luonnollisesti tämä kaikki näkyy postaustahdissa ja postausten sisällössä. En myöskään kykene kirjoittamaan juttua annetusta aiheesta ellei minulla ole inspiraatiota juuri sillä hetkellä. Tämän takia moni lukijan toive on jäänyt roikkumaan, en vain kykene siihen.

3. Monipuolisuus

Tässä asiassa olin ennen huomattavasti parempi. Pyrin siihen, että kirjoitan viikoittain erilaisista aiheista niin, että viikko rakentui esimerkiksi asusta, mielipidekirjoituksesta, julkkiksen tyylistä, ostoksista, suunnittelijan mallistosta ja himoitsemastani tuotteesta. Nykyisin blogin anti on supistunut enkä mieti enää niin usein monipuolisuutta. Tässä ainakin yksi asia, jossa yritän petrata.

Haastan edelleen Fashion Diary by Me:n Eliiinan, Focus on Fashionin Sallan sekä Polka Dotsin Jonnan.

Kuvat tämän hetken lempisarjastani The Vampire Diaries.

New Moon

Kauan odotettu New Moon saa ensi-iltansa huomenna, mutta ennakkonäytös pidetään jo tänä iltana kello 00:02 ainakin täällä Kuopiossa. Valitettavasti emme saaneet hyviä paikkoja ennen kuin sunnuntaina, sillä meitä on lähdössä kuusi. Olisin kyllä halunnut mennä katsomaan elokuvan jo tänä yönä, mutta kaikkea ei voi saada ja ehkä ihan hyvä ruotsin kokeen kannalta, etten päässyt sinne.

New moon ei ole varsinaisesti neljästä Twilight -saagan osasta se lempparini, sillä paikoin jopa kyllästyin lukemaan juttuja Jacobista ja Bellan masennuksesta, mutta toivottavasti elokuvassa on enemmän Edwardia. Oli miten oli, olen varma, että pidän elokuvasta. Ainakin trailerien perusteella näyttää lupaavalta.

Kuinka monella on jo liput elokuvaan?

Haastattelussa

Tänään päällä oli Portobello Roadilta ostettu pitsitunika, Vilan legginssit, Love Culturen saappaat sekä Primarkin vyö ja kaulakoru. Ulkona oli lisäksi isoäidiltä saatu huivi, Primarkin takki ja aluevalvojaltani saadut nahkahansikkaat.

Kävin aamulla normaaliin tapaan koulussa aamutreenejä lukuunottamatta, mutta lähdin ennen psykologian tuntia kotiin, sillä silmät olivat sen verran väsyneet, etten olisi jaksanut enää katsella taululle hetkeäkään pidempään. Näin alussa ne väsyvät helposti ja pitäisi muistaa pitää taukoja aina välillä. Menin siis tunniksi kotiin nukkumaan ja leputtamaan silmiäni ja lähdin sitten tapaamaan Viikkosavon haastattelijaa kahvila Kaneliin. Kyseinen haastattelu oli ensimmäinen blogin kautta tullut, johon meneminen oli edes mahdollista. Muut pyynnöt ovat lähes aina edellyttäneet sitä, että matkustaisin Helsinkiin.

Haastattelu oli oikeastaan todella kivaa, sillä kohdalleni sattui ihan oman ikäinen ja oikein mukava haastattelijakin. Sain elämäni parasta minttukaakaota ja rupattelimme blogeista ja bloggaamisesta puolisen tuntia. Lopuksi piti tietenkin ottaa kuvia, mikä ei ollut varsinaisesti se miellyttävin osuus, sillä silmäni eivät ole mitenkään erityisen valokuvauskelpoiset tällä hetkellä, mutta toivottavasti en näytä aivan hirviöltä.

The last picture with glasses

Tässä viimeinen kuva minusta silmälasit päässä. Kävin siis eilen Lasik-leikkauksessa. Kaikki meni hyvin ja näin jo eilen paremmin kuin vanhoilla laseillani. Välillä näkökenttä on hieman utuinen, mutta eiköhän sekin häviä muutaman päivän kuluessa. Joudun viikon verran käyttämään öisin suojalaseja, jotka painavat kivat rannut poskille ja lisäksi käytän antibioottitippoja pari viikkoa ja kostutustippoja todennäköisesti ensimmäiset kuukaudet. Silmät ovat vielä hieman kipeät, mutta tämä päivä on jo ollut parempi. Hetken kärsimykset ovat pieni hinta siitä, etten toivon mukaan enää ikinä tarvitse laseja. Huomenna pitäisi mennä jo kouluun ja palaan varmaan myös tänne blogin puolelle.

Pulkkamäki

Vihaan talvea. Tai en oikeastaan talvea, vaan sitä, että on kylmä ja pimeä. Mutta toisinaan talvi voi olla ihan kivakin. Kuten tänään. Ainakin siihen asti, kun sormista hävisi tunto, mutta se ei nty kuulu tähän. Kävimme siis kolmen vaihtarin ja JP:n kanssa tänään pulkkamäessä. En ole laskenut pulkalla muistaakseni sitten riparin. Jotenkin talviurheilulajit tuntuvat aina jäävän vähemmälle.

Sain äidiltä autoa lainaan ja kävin noukkimassa muut mukaani sieltä sun täältä. Puijolla on tunnetusti parhaat pulkkamäet, joten suuntasimme sinne. Loppujen lopuksi emme edes laskeneet niin paljon, mutta olimme lumisotaa senkin edestä.

En edelleenkään ole talven ystävä, mutta olen ehkä askelen pidemmällä sen sietämisessä. En ole nauranut näin paljon pitkään aikaan ja oikeasti nauttinut joka sekunnista. Yleensä talvisin en edes pistä nokkaani juuri ovesta ulos ellei ole aivan pakko, joten olen onnellinen siitä, että tuli samalla ulkoiltua. Ulkoilla pitäisi kyllä enemmänkin, mutta jotenkin ei vain tule ikinä lähdettyä. Ehkä teemme tästä tavan ja käymme sunnuntaisin laskemassa mäkeä tai tekemässä ulkona jotain muuta kivaa. Todennäköisesti jaksan intoilla tästä talvijutusta vielä pari viikkoa ja olen aivan valmis kesään. Viimeistään silloin, kun tulee oikeasti kylmä.

Pulkkamäen jälkeen menimme yhdessä kämpilleni ja katsoimme Twilightin. Minä ja S olimme ainakin ihan innoissamme elokuvasta, mutta muut eivät tainneet olla ihan yhtä mukana. Syy leffavalintaan on tietenkin perjantaina ensi-iltaan tuleva New Moon. JP oli onnistunut välttämään Twilightin katsomista tähän päivään asti, joten se oli pakko näyttää ennen seuraavan osan näkemistä. Ensi lauantaina mennään sitten katsomaan elokuva. Olisimme menneet jo torstaiyönä, mutta perjantaina on koe emmekä saaneet enää lippuja hyvälle paikalle.

Milloin te olette viimeksi olleet pulkkamäessä?

Blake Lively

Yksi kysymys: miksi minä en näytä tuolta talvivaatteissa? Blake Lively on yksi tämänhetken seuratuimmista julkkiksista tyylinsä takia. Enkä ihmettele yhtään miksi. Naisen asuvalinnat osuvat lähes aina nappiin. Ne näyttävät rennolta ja huolettomalta, mutta samalla ehdottoman tyylikkäältä. Blaken ylipolvensaappaat näyttävät todella hyvältä skottiruutuisiin sukkahousuihin yhdistettynä, jolloin saappaat tulevat paremmin esille. Olen myös etsinyt valkoisia hansikkaita jo ties miten pitkään. Voisinkohan vierailla neidin vaatekaapilla?

Mitäs piditte Blaken asusta?

Kielten opiskelua

Erityisesti näin kirjoitusten lähestyessä moni tuskailee kielten kanssa. Englannin kanssa motiivi loppuu useilta jo ennen yläasteelle menoa, joten miten yhtäkkiä ehtisi opetella kielen muutamassa kuukaudessa kirjoituksia varten? Itse menetin mielenkiintoni englanninkieltä kohtaan joskus siinä ala-asteen loppuvaiheilla, kun emme ehtineet käydä puoliakaan kappaleista läpi eikä sanavarasto ollut valmis seuraavalle luokkatasolle. Suomeksi siis olisi pitänyt alkaa päntätä niitä sanoja ja oikeasti opiskella. En silloin täysin sisäistänyt sitä, miten tärkeää kielten opiskelu oikeasti on. Onneksi tajusin sen yläasteella, mutta siinä vaiheessa tuntui välillä että olisi jo liian myöhäistä.

Kahdeksannella päätin, että menisin seuraavana kesänä kielikurssille. Kurssi oli käännekohta kielten opiskelussa ja sen jälkeen tajusin, miten paljon hyötyä kielten osaamisesta oikein olisi. Sen kesän jälkeen aloin katsoa elokuvia ilman tekstityksiä. En ehkä ymmärtänyt kaikkea mutta pysyin kärryillä. Kielikurssin jälkeen päätin myös, että haluan vaihto-oppilaaksi, sillä kielen voi täydellisesti oppia vain viettämällä aikaa maassa, jossa kieltä puhutaan. Kieltä kun ei opi muuta kuin käyttämällä. Kesän 2006 jälkeen aloin myös etsiytyä tilanteisiin, jossa piti puhua englantia. Meidän kouluumme oli tullut kiinalainen tyttö eikä hänellä oikein tuntunut olevan kavereita, joten menin juttelemaan hänelle eräänä päivänä ja olemme yhä ystäviä. Lisäksi sain harjoitella englantia.

Vaikkei vaihtovuoteni mennytkään aivan odotetusti, olen kuitenkin onnellinen, että menin. Opin puhumaan sujuvaa englantia ja kykenen kommunikoimaan englanniksi lähes joka tilanteessa ja tehdä itseni ymmärrettäväksi. En myöskään pelkää enää virheitä, sillä amerikkalaiset eivät varsinaisesti ole mitään kielineroja. Hyvä kun osaavat puhua englantia, kirjoittamisesta ei kannata edes puhua. Vuoden aikana ja sen jälkeen olen katsonut lähes kaikki televisio-ohjelmat ja elokuvat ilman tekstityksiä, en edes muista milloin olisin lukenut viimeksi kirjan suomeksi ja puhun ja kirjoitan englantia lähes päivittäin.

Espanjan ja ruotsin kielien kanssa tilanne ei ole lähellekään yhtä lupaava. En pääse ainakaan ennen kirjoituksia harjoittelemaan kumpaakaan kieltä käytännössä, joten on pakko keksiä muita keinoja kielten oppimiseen. Espanjan kirjoituksiin on aikaa vain muutama kuukausi ja tällä hetkellä olen tilanteessa, jossa minun pitäisi oppia uusi kieli muutamassa kuukaudessa. Ei paljon lohduta, että olen käynyt muutaman kurssin espanjaa koulussa, sillä olen jo ehtinyt unohtaa puolet eikä Amerikan espanjantunneista ollut mitään hyötyä, kun siellä ei oikeasti mitään opeteltu.

Moni muukin on varmasti tällä hetkellä samassa tilanteessa, joten ajattelin jakaa muutamia neuvoja. Vaikka kieli onkin helpoin oppia ympäristössä, jossa sitä puhutaan, voi sen oppia muutenkin. Kielen opiskelun ei kuitenkaan tarvitse olla tylsää, vaan siitä voi tehdä mielenkiintoista. Nämä neuvot silmälläpitäen aion itse valmistautua kirjoituksiin:

1) Ota asenne, että pystyt siihen. Jos olet valmiiksi sillä kannalla, ettet osaa kieltä etkä ehdi oppia sitä voit unohtaa koko jutun.

2) Tee kotitehtävät, kuuntele tunnilla ja suomenna ne kappaleet. Tätä neuvoa voisin noudattaa itsekin. Totuus on kuitenkin se, että on paljon helpompi tehdä töitä muutama minuutti päivässä, kuin 10 tuntia viikkoa ennen kirjoituksia.

3) Katso elokuvia, tv-sarjoja, kuuntele radiota ym. opiskelemallasi kielellä. Mikäli tarvitset tekstitykset, laita ääni riittävän kovalle ja yritä samalla kuunnella puhetta. Näin oppii yllättävän paljon ja opit pian tunnistamaan aiemmin oppimiasi sanoja.

4) Lue opiskelemallasi kielellä kirjoitettuja tekstejä. Mikäli kielitaitosi ei riitä kirjan lukemiseen, lue lehtiä, blogeja, yksittäisi artikkeleita ym. Kirjojen lukeminen kannattaa aloittaa jostain lyhyestä ja itseäsi kiinnostavasta kirjasta. (Lainaamassani espanjan kirjassa on vajaa sata sivua isolla tekstillä, tosin se on kuolettavan tylsä, mutta aina ei voi saada kaikkea, mitä haluaa.)

5) Käytä kieltä mahdollisuuksien mukaan. Hanki kirjekaveri, harjoittele kieltä ystäviesi kanssa, vietä vaikka teemailtoja, jolloin puhutte vain kyseistä kieltä, juttele ihmisten kanssa, jotka puhuvat kieltä, jota haluat oppia jne. Käy keskusteluja kielellä itsesi kanssa. Tällöin ei tarvitse pelätä virheitä ja voit rauhassa tarkistaa jonkin sanan ja pyöritellä sanoja ja lauseita päässäsi pitkäänkin.

6) Kuuntele musiikkia opiskelemallasi kielellä. Nimimerkillä tälläkin hetkellä espanjankielistä musiikkia kuunteleva. Eräs tuttuni kertoi opiskelleensa ruotsin sanoja suomentamalla kuuntelemiaan kappaleita. Kukapa ei haluaisi tietää, mitä kappaleissa oikeasti sanotaan?

7) Ota kieli osaksi arkipäivääsi. Kieli unohtuu todella nopeasti ellei sitä käytä riittävän usein. Pienikin kielen kertaus päivittäin auttaa pitämään sen paremmin muistissa. Englanti on helppo, sillä sitä pusketaan joka tuutista, muiden kielten kanssa täytyy käyttää hieman mielikuvitusta, mutta pienellä vaivalla voi tehdä itselleen suuren palveluksen.

Reaaliaineissassa voi vain lukea kurssikirjat ja matematiikassa laskea laskuja kirjoista, mutta kielten opiskeluun vaaditaan paljon muutakin. Pelkkä kurssikirjojen läpikäyminen ei riitä. Täytyy olla sanavarastoa, täytyy osata ymmärtää puhuttua kieltä, täytyy osata päätellä sanoja asiayhteyksistä, taivuttaa verbejä ja osata muu kielioppi. Kieliopin voi toki kerrata kurssikirjoista, mutta sanaston kohdalla kirjojen opiskelu ei usein ole riittävä varsinkaan jos kyseessä on pitkä tai keskipitkä kieli, jolloin oletetaan osaavan myös aikaisempi sanasto, joka vaihtelee paljon kouluista riippuen.

Miten sinä opiskelet kieltä?

(Kuvat Internation Folk festivaaleilta, Fayettevillestä)

Green day

Ignooratkaa asukuvissa vääntely ja keskittykää olennaiseen. Ilmeisesti minulla on joku vamma-päivä menossa. Joka tapauksessa päälle eksyi Gina Tricotin tuubimekko aka hame, Turkista ostettu poolo ja huivi sekä pikkusiskolta saadut Dinskon kengät. Hiukset jaksoin kerrankin suoristaa, vaikka sitä ei kyllä kuvasta juurikaan näy. Luonnossa ne sen sijaan näyttävätkin jopa suhteellisen suorilta.

Sain äsken terveystiedon tutkielman valmiiksi ja voin kertoa, että olen ihan superhappy siitä. Minun oli tarkoitus saada se valmiiksi jo hyvissä ajoin ennen koeviikon alkua, mikä olisi tarkoittanut noin viikko sitten, mutta jotenkin sitä ei saa itseään pakotetuksi tekemään mitään muuta kuin viimetipassa. Huomennahan se palautus vasta on, että en oikeastaan ole edes myöhässä, omasta deadlinesta vaan.

Minun piti selittää tähän jotain hienoa, mutta enhän minä enää muista mitä. Erittäin yllättävää... Sen sijaan, että yrittäisin keksiä jotain puolifiksua tähän, voisin mennä vaikka opiskelemaan ruotsia. Yritin eilen kovasti kirjoittaa illalla ruotsin ainetta, mutta eihän siitä mitään tullut, kun en muistanut edes sanaa "hauska". Olen panostanut paljon enemmän tuohon espanjaan, joten voi mennä ensi perjantain ruotsin koe erittäin loistavasti, mutta ei voi nyt mitään.

Feeling the winter

Tällä viikolla olen onnistunut välttämään vaatekriisiä eikä ole tarvinnut seistä vaatekaapin edessä toivottomana aamuisin. Sen sijaan olen vain napannut vaatekappaleen kaapista ja sillä hyvä. Tänään päälle eksyi Gina Tricotin mekko, jonka alla saman kaupan toppi, sekä Primarkin vyö ja Andiamon kengät. Laukkuna se tuttu ja turvallinen. Täytyy kyllä tunnustaa, että tuo mekko on ehkä mukavin ja helpoin päälle pantava. Voisin kulkea siinä vaikka joka päivä, mutta toistaiseksi olen onnistunut välttymään kiusaukselta.

Tänään kotiin tultuani oli jo ehtinyt tulla lähes pimeä, mutta sain kuitenkin napattua pihalta kuvan. Pakko kai se on myöntää, että onhan siellä nyt kaunista eikä ole enää niin synkkää ja ankeaa, vaan lumi antaa kivasti lämpöä ja joulun tuntua. Pulkkamäkisuunnitelmatkin etenevät ja toivon mukaan sunnuntaina päästään mäkeen. Sitä ennen on kuitenkin tehtävä liuta kouluhommia, joten olisi varmaan hyvä aloittaa nyt. Palailen tässä taas myöhemmin.

Mitäs piditte asusta?

It's snowing..

Olisin antanut tänään paljon tweed- tai villakankaisesta hameesta, sillä herätessäni oli jotenkin vain sellainen olo. Lähimmäksi lämpöistä hametta pääsi jo vuosia sitten Teneriffalta 3 eurolla ostettu yksilö. Hintaansa nähden hame on kyllä maksanut itsensä takaisin jo ties miten monta kertaa. Kaverina hameella oli Kohl'sin t-paita ja neule ja Targetin saappaat. Hiuksista löytyi Portobello Roadilta ostettu hattupinni. Tuli jotenkin niin nostalgiset fiilikset, kun lähes samalla asukokonaisuudella tuli hypittyä Amerikassakin ties miten moneen kertaan. Hieman kyllä välillä kyllästyttää koko asu, mutta ainakin tunnen oloni kotoisaksi.

Tänään sitten tuli talvi. Onhan sitä lunta jo sadellut hieman aikaisemminkin, mutta nyt sitä ei voi enää kieltää. Lunta on tullut jostain yhdestätoista lähtien jatkuvalla syötöllä eikä loppua näy. Toisaalta lumi on kyllä ihan kiva juttu, mutta kun on aamulla lähtenyt liikkeille luottavaisesti saappaissa ja pyörällä, ei ole ollenkaan kiva jäädä lumen alle. Minulle sopisi aivan hyvin se, että olisin seuraavat 5-6 kuukautta sisätiloissa ja liikkuisin vain pakon edessä. Tämähän ei tietenkään sisältäisi koulunkäyntiä. Voisin kyllä opiskella kotona, mutta siirtymisvaihe tuntuu ylitsepääsemättömältä.

Ei niin paljon huonoa, ettei jotain hyvääkin. Näyttäähän tuolla nyt aivan erilaiselta ja huomattavasti puhtaammalta kuin aikaisemmin. Eikä ulkona ole vielä edes kylmä. Jos lämpötila pysyisi lähellä nollaa voisin ottaa lumenkin aivan mielelläni. Mutta voisiko sitä sataa öisin niin, että kadut olisivat lakaistut aamulla? Joka tapauksessa suunnitelmissa olisi viedä vaihto-oppilaat pulkkamäkeen varsinkin, kun S ei ole edes ikinä nähnyt lunta. Itsekään en ole ollut laskemassa vuosiin ja viime vuonna lumi pysyi maassa sen pari päivää, joten voisi olla ihan kivaakin.

Mikä on teidän suhteenne lumeen ja talveen?

At the university

Meillä oli tänään yliopisto päivä kaikille abeille, joten ei onneksi ollut muuta koulua. Yliopistolle heitin nopeasti päälle Gina Tricotin mekon, Raven farkkuliivin, Vilan legginssit ja pikkusiskolta omitut Dinskon nilkkurit. Kaulassa oli Primarkin helmikoru, joka tosin ei näy kovin hyvin kuvassa. Tykkään muuten todella paljon tästä Ginan mekosta, mutta se osoittautui erittäin vääräksi valinnaksi tuonne rapakeliin. Alan pikku hiljaa ymmärtää, miksi syksyisin kauppoihin tulee aina tummia värejä. Valkoinen kun pysyy valkoisena Suomen rapakoissa alle kaksi minuuttia.

Isovanhempani tulivat tänään käymään, joten harjoitusten jälkeen suuntasin pikkusiskon mukana kotiin valmiille ruualle. Nyt olen niin täynnä, että tuntuu kuin repeäisi kahtia. Tyhmä mikä tyhmä, mutta mummo oli laittanut lihapullia, mustikkapiirakkaa ja hillasoppaa. Niitä ei oikeasti voi vastustaa. Nyt on myös oma jääkaappi ja pakastin täynnä kaikennäköistä herkkua. Painonnousua luvassa siis seuraavina viikkoina.

Kävin matkalla kotiin lainaamassa myös espanjankielisen kirjan ja olisin lainannut myös Tuhkimotarinan tuotantokaudet, mutta ne olivatkin K18 enkä siis voinut niitä pikkusiskon kortilla lainata. Mistä lähtien Tuhkimotarina on ollut K18?? Oli miten oli, täytyy käydä joku muu päivä lainaamassa ne ja voisi viikonloppuna vaikka pitää pienimuotoista maratonia. Olen tosiaan päättänyt, etten halua mitään huonoa numeroa kevään kirjoituksista ja parempi aloittaa ajoissa kuin panikoida viikkoa ennen, ettei osaa mitään..

Christmas calendar and old-new shoes

Kävimme eilen äidin ja siskon kanssa töiden jälkeen kaupassa. Äiti on sitä mieltä, että autolla pitää ajaa nyt mahdollisimman paljon, joten meillä on muodostunut tavaksi käydä kaupassa kauempana viikonloppuisin jotta saan ajaa. Minulla ei sinäänsä ole mitään kyseistä järjestelyä vastaan, sillä saan samalla ostettua osan viikon ruuista. Tällä kertaa mukaan tarttui jotain muutakin nimittäin joulukalenteri. Vielä on 23 päivää ennen kuin ensimmäisen luukun saa avata, mutta kalenteri tuo kuitenkin hieman joulutunnelmaa kämpille. Joka paikassa pusketaan joulua esille, joten pakkohan siitä on itsekin innostua. Tekisi mieli käydä ostamassa jotain pientä joulukoristetta tähänkin talouteen. Haluaisin ainakin suuren kynttelikön ikkunalaudalle. Se voisi olla siinä vaikka koko talven eikä kirkuisi joulua niin, että se pitäisi ottaa viimeistään loppiaisena pois näkösältä.

Kotiutin jotain muutakin lauantaina. Senttiäkään en tuhlannut itse, sillä pikkusiskoni valitti siitä, ettei hänellä ole talveksi kenkiä ja johan äiti alkoi löytää kaapista parin jos toisenkin. Nämä Dinskon nilkkurit olivat kuulemma pikkusiskolle liian isot, joten päätin isosiskona pelastaa ne parempaan talteen. Näitä nilkkureita on todennäköisesti joka toisella kuopiolaisella eivätkä ne ole mitkään lempikenkäni, mutta minulla ei varsinaisesti ole liikaa korottomia kenkiä, joilla selviäisi edes jotenkuten hengissä Suomen talvesta. Näillä tulee todennäköisesti tepasteltua kerta jos toinenkin silloin, kun korot jaloissa olisi yhtä kuin itsemurha.

Joko te odotatte joulua? Entäs mitä mieltä olitte kengistä?

Beautiful over-the-knee photos

Jos netissä myydään kenkiä tällaisilla kuvilla varustettuina, kuka voisi vastustaa? Selailin eilen eBayta etsien niitä unelmieni over-the-knee bootseja. Löysin montakin varteenotettavaa ehdokasta ja varsinkin ensimmäisissä kuvissa olevat saappaat ovat to-die-for vaikkeivät ne varsinaisesti olekaan yli polven. Olisin jo varmaan sortunut kyseisiin saappaisiin, mutta electronilla ei voi maksaa, kun PayPal on tyhmä, joten ei siitä sitten tullutkaan mitään. Ainahan saa haaveilla.

Mitäs sinä pidit kuvista ja kuvien saappaista?