A's birthday

Eilen oli erään hyvän ystäväni syntymäpäivät. Juhlat alkoivat heidän kotoaan 20 kilsan päässä Kuopion keskustasta. Sain suostuteltua äidin antamaan minulle auton lainaan ja jotenkin puolivahingossa se täyttyikin ihmisistä. Viiden hengen seurueella sitten lähdettiin, vaikka alunperin meistä kahden oli tarkoitus mennä juhliin. No mutta kutsu oli avecillinen, joten...

Saavuimme jonkin verran myöhässä, sillä äitini halusi katsoa Lemmen viemään loppuun ennen kuin toi auton, joten emme sitten ehtineet ajoissa. Ehdimme kuitenkin nauttia pöydän herkuista ja ottaa paljon kuvia. Poistin tyhmänä ensimmäiset kuvat, sillä piti saada kamerasta tilaa ja luulin poistavani vain Miami-kuvat, mutta päädyin kuitenkin poistamaan kaikki. Tyhmä mikä tyhmä, olisi pitänyt kuunnella T:tä... Yllä oleva kuva on muuten yksi illan lemppareistani ja harmittaa aivan älyttömästi, ettei kuvaajan käsi tainnut olla aivan vakaa. Kuvassa T ja K.

Näitä sekoilukuvia löytyisi muutama kymmenen lisää, mutta tässä nyt kuitenkin yhteiskuva N:n kanssa. Olemme harjoitelleet samalla valmentajalla muutaman vuoden, mutta nyt tyhmä meni ja vaihtoi valmentajaa.

Synttärisankari ja ensimmäinen kuoharilasi. Jostain syystä tuntuu siltä, että 18-vuotislahjaksi tuodaan aina viinipulloja. Niitä sai A:kin ihan kiitettävästi.

Kuvassa meidän viisihenkinen poppoomme, joka uskaltautui kyytiini, sekä syntymäpäiväsankari. Yksi niitä harvoja kuvia illasta, jossa kaikki näyttävät edes suhteellisen järkeviltä.

Kerrankin ilta, josta löytyy julkaisukelpoista kuvamateriaalia. Yleensä näytän aivan vähä-älyiseltä joka kuvassa, mutta nyt pidin aika monestakin kuvasta. Erityisesti minun ja T:n yhteiskuvista tuli hienoja. I taustalla aiheutti hervottomia naurunpuuskia, näyttää vähintäänkin psykopaatilta, mutta kerrankos sitä.

Ennen kymmentä lähdimme ajamaan kohti keskustaa, jossa ajelimmekin sitten tovin ennen kuin löysimme parkkipaikan. Sekin parkkeeraus oli jotain ihan muuta kuin oppikirjasta ja K ehti ehdottaa jo kuskin vaihtoakin. Ei ollut minun vika, minun käskettiin parkkeerata kyseiseen ruutuun, kun oltiin jo melkein ajettu siitä ohi. Onneksi Kuopion keskustassa ei iltaisin juuri liiku autoja. Selvittiin kuitenkin baariin aivan ehjin nahoin. Ensin suuntasimme hetkeksi Passioniin, josta jatkettiin Onnelaan. Oli eka kerta, kun sinne eksyin ja näyttihän se hienolta, mutta pidän silti kuitenkin enemmän tutusta ja turvallisesta Passionista, josta tunnen aina ainakin puolet ihmisistä eikä ilta ole koskaan tylsä.

Pasarissa JP:kin liittyi seuraamme ja tässä vaiheessa olin ehtinyt uusia lettikampaukseni, josta lopulta tykkäsin kuin hullu puurosta. Baarissa ei voi pitää etuhiuksia, sillä ne hikoontuvat ärsyttävästi. Illan asusta ei ole mitään kunnon kuvaa, mutta päällä oli Portobello roadilta ostettu pitsimekko, Primarkin vyö ja Barrattsin kengät. Lopulta ilta oli yksi oudoimmista ikinä, mutta hauskaa oli silti. Tänään sitten luvassa kauhuelokuva kavereiden kanssa näin Halloweenin kunniaksi. Baariin tuskin jaksan lähteä.

Autumn inspiration

Yleensä minulle käy joka syksy niin, että alkusyksystä olen aivan innoissani siitä, että saan laittaa myssyn päähän ja kaulahuivin kaulaan ja katsella mitä ihanimpia syysinspiraatiokuvia. Parin viikon jälkeen innostus loppuu ja alan jälleen haaveilla kesästä. Päältäni löytyvät aina samat vaatteet, sillä jotenkin ei vain huvita keksiä mitään päällepantavaa, kun ulkona on kuitenkin kylmä. Tämä syksy ei näytä yhtään sen valoisammalta, mutta ainakin voin yrittää torjua syysmasennusta katselemalla kauniita asuja LookBookista. Kaikki asut eivät suinkaan soveltuisi Suomen syksyyn ainakaan sellaisenaan, mutta ainahan sitä saa haaveilla.

Mikä asuista on suosikkisi?

In my dreams: over the knee

Olen etsinyt ylipolvensaappaita koko syksyn - tuloksetta. Olen etsinyt niitä Lontoosta moneenkin otteeseen, mutta jostain kumman syystä niitä ei tuntunut sieltäkään löytyvän. Luulisi oikeasti, että jos jostain jotain löytyy niin Lontoosta. Ilmeisesti ei, joten olen joutunut jatkamaan etsintöjä. Olen etsinyt myös UK:n eBaysta, jälleen tuloksetta. Tänään surffailin Usan eBayhin ja bongasin erittäin varteenotettavat yksilöt. Hinta ei olisi ollenkaan paha, mikäli asuisin vielä jenkeissä, mutta tänne Suomeen postikulut ovat n. 20€ ja loppusumma olisi kuitenkin sen verran korkea, ettei viitsisi tilata sovittamatta. Toinen huono puoli noissa kengissä on se, ettei noilla voi Suomen talvessa kävellä. Korko on liian kapea ja pohja on todennäköisimmin aivan sileä. Ollapa nyt Amerikassa ja nuo olisivat jo matkalla minulle...

Toistaiseksi taidan vielä tyytyä katselemaan muualta ja toivomaan parasta. Asokselle oli ainakin tullut liuta varteenotettavia vaihtoehtoja, mutta niiden hinnat olivat erittäin ei-opiskelijaystävälliset. Täytynee pitää silmät ja korvat auki ja jatkaa nettikauppojen selailua.

Mitäs te piditte?

Fur - hot or not?

Tämän syksyn yksi näkyvimmistä trendeistä on ehdottomasti turkis. Sitä näkyy takeissa, huiveissa, päähineissä, liiveissä, kauluksissa... Turkikset ovat valloittaneet niin catwalkit kuin myös katalogit ja katumuotisivustot. Ne eivät ole enää rikkaiden vanhojen leidien oikeus, vaan nyt kaikkein tyylikkäimmät trendsetterit ovat ottaneet turkikset omakseen.

Itse suhtaudun kyseiseen trendiin melkoisen skeptisesti. Vaikka turkki lämmittäisikin varmasti talvella, ei se kuitenkaan taida olla minun juttuni. Olen nähnyt erityisesti turkisliivin yhdistettynä niin, että olisin halunnut ostaa sellaisen, mutta järki on tullut väliin joka kerta. Tuskin sille tulisi käyttöä niin usein, että varojen sijoittaminen kannattaisi.

Turkisten kohdalla pohditaan väistämättä eettisiä kysymyksiä. Vaikka suurinosa käyttääkin halvempien kauppojen tekoturkiksia aitojen sijaan, turkisten käyttöä tulee mietittyä väkisinkin. Samalla tavallahan me käytämme nahkaisia tuotteita, mutta usein turkistarhoissa eläimet ovat sumpussa pienissä häkeissä ja niitä pidetään vain, jotta rikkaat rouvat voisivat pitää takamuksensa lämpimänä. Se, onko turkisten (tai tekoturkisten) pitäminen oikein, jääköön jokaisen mietittäväksi.

Mitä mieltä te olette turkiksista? Hot or not?

Uusi ulkoasu

Viime aikoina on tullut tapeltua kerta jos toinenkin ulkoasun parissa, sillä en ole ollut oikein mihinkään tyytyväinen. Pidin todella paljon aikaisemmasta vihreästä ulkoasusta, mutta se oli ollut blogissa jo niin pitkään, että olikin jo aika vaihtaa. Tarkoitus oli ottaa joku syksyinen kuva otsikkoon, muttei sopivaa koskaan tullut, joten oli pakko ottaa hiiri kauniiseen käteen ja photoshoppailla. Tarkoitus oli leikitellä polaroid-kuvilla, mutta siitä ei tullut yhtään mitään. Ensimmäisen tunnin jälkeen olin saanut taiteiltua ensimmäisen - ei niin kauniin - polaroidin ja se lysti loppui sitten siihen.

Uuden ulkoasun päätarkoitus oli saada tekstiosiosta isompi, mikä taas mahdollistaa suurempien kuvien laiton. Nyt kun vielä oppisi sen taidon. En ymmärrä miten olen onnistunut bloggaamaan kohta kaksi ja puoli vuotta ja osaan käyttää vähemmän HTML-koodeja ja photoshopia, kuin 10-vuotiaana (jolloin oikeasti käytinkin niitä, syistä ei sen enempää..). Joka tapauksessa päädyin ihan perusvalkoiseen, vaikka omiin silmiin se näyttääkin aika tyhjältä. Jos saisi vielä rakenneltua jonkinlaista taustaa voisi jo puhua ulkoasusta, mutta saa nähdä. Tältä erää riitti reilun parin tunnin taistelu otsikon kanssa. Vihaan photoshopia, haluan PSP:n.. No joo, ehkä voisin joskus jopa käyttää hieman aikaa, jotta oppisin käyttämään photoshopia, mutta kun sitä ei tule koskaan tehtyä.

Pointtina oli kuitenkin kysyä mielipiteitä uudesta ulkoasusta ja samalla parannusehdotuksia. Otsikkoon en taida enää kajota, sillä sitä tein aivan riittävän pitkään. Olisiko teillä sen sijaan ehdotuksia, miten taustaa saisi eloon?

Purple for once

Olen tällä viikolla kummasti onnistunut välttämään vaatekriisejä, sillä edellisenä iltana tai viimeistään aamulla olen jo tiennyt, mitä haluan päälleni. Helpottaa kummasti aamuja. Tänään päälle pääsi Lontoosta viime kerralla ostettu mekko, jonka kanssa Charlotte Russen vyö ja Nicole Millerin laukku.

Ulkona päällä oli Vero Modan kirpputorilta ostettu jakku, Primarkin myssy ja huivi sekä aluevalvojaltani saadut nahkahansikkaat. Tänään oli taas vaihteeksi sen verran kylmä, että jakun alla oli vielä neuletakki. Olen kuitenkin päättänyt, että ennen kuin lämpömittari näyttää lähemmäs -10 astetta, en laita villakangastakkia päälleni, koska muuten jäädyn sitten kun on oikeasti kylmä.

En ole käyttänyt violetteja nilkkureitani ainakaan puoleentoista vuoteen. Kyseiset kengät eivät ole muutenkaan erityisen innokkaana päässeet jalkaan. Pidän todella paljon kenkien mallista ja söpöistä ruseteista takana, mutta violetti on kuitenkin inhovärini numero yksi. Se ei vain sovi ollenkaan ihooni, hiuksiini eikä silmiini. Jaloissa se on kuitenkin ihan okei, joten siksi kai päädyin nämä kengätkin ostamaan. Yhtenä tekijänä saattoi myös olla se, että ne maksoivat 10 euroa... Oli miten oli, tulipahan käyttöä niillekin.

Kaulassa kenkien värimaailmaa jatkamassa oli Hollannin lentokentältä ostettu kaulakoru, joka on myös yksi harvoista violeteista asioista, joita omistan. Ja vaikka kuvassa hiukseni näyttävät toiselta puolelta noin viisi senttiä pidemmiltä ja väritys taittaa enemmän punaiseen, samat hiukset ovat edelleenkin päässä ja ihan tasamittaisilta ne näyttävät normaalisti. Suoristin hiukset myös pitkästä aikaa ja viihdyin niissä yllättävän hyvin. Kiharat nyt vain yleensä ovat paljon helpommat, mutta välillä näinkin.

Tästä päivästä ei itsessään ole mitään mielenkiintoista kerrottavaa. Normaali koulupäivä. Huomenna sen sijaan meillä ei ole oikeaa koulua, vaan menemme katsomaan Lakanasiivet -nimistä näytelmää teatteriin. Pidän teatterista, mutten ole mikään suuri suomenkielisen näyttämötaiteen ystävä. Päätettiin, että karataan väliajalla jos näytös tuntuu tylsältä.

Onko teillä inhokkivärejä, joita ette osaa käyttää?

Tuesday with roses

Minulla oli aamulla aivan sellainen tunne, että tänään oli saatava muhkea alaosa päälle. Parhaiten siihen soveltuvat kaksi H&M:n hamettani, joista toinen taitaa löytyä joka toiselta bloggarilta. Tänään päälle valikoitui kuitenkin New Jerseystä ostamani ruusukuvioinen versio. Ystäväni tokaisi, että hameeni vie tilaa ainakin neliömetrin, mutta henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että hameen kuuluu olla joko tiukka ja ihonmyötäinen tai iso ja täynnä volyymia.

Hameen kaverina oli Kohl'silta ostettu neulepaita, jossa on sellainen kiva lörppäkaulus, joka ei tietenkään näy kuvasta, ja vyötärön kohdalla naru rusetilla. Yritä itse kuvata puolessa minuutissa asu niin, että saat kaikki yksityiskohdat näkyviin. Ei tullut kiire aamulla ei.. Jaloista löytyivät H&M:n sukkikset ja polvisukat sekä LoveCulturen saappaat. Nuo saappaat kuuluvat mielestäni ehdottomasti yhteen hameen kanssa ja ne ovat ehdottomasti lempikenkäni talvisin, vaikka niillä käveleminen ei olekaan mitään maailman ihaninta. Laukkuna toimi Nicole Millerin yksilö, joka palveli uskollisesti koko viime talven Amerikassa ja taitaa jatkaa voittokulkuaan vielä Suomessakin. Se on vain niin kätevän kokoinen, että tänäänkin sieltä löytyivät koulukirjat sekä treenivaatteet, lenkkarit ja piikkarit. Siltä se tosin näyttääkin.

Sain tänään vihdoin aikaiseksi hakea ajokorttini katsastusasemalta. Eihän se ollutkaan ollut siellä kuin sen kuukauden. No joo, sellaista sattuu. Muuten päivä on mennyt aivan tavallisesti. Aamulla olin koulussa kahdeksasta kello 12.20:een ja nyt tulin jokin aika sitten harjoituksista. Haaveissa olisi tehdä läksyt ja illalla tuleekin Eronnut nainen ja Lipstick Jungle. Ihan normaali tiistai siis.

Mitäs piditte asusta?

Braunin epilaattori

Eräänä kevätpäivänä Amerikassa eksyimme erään ystäväni kanssa uuteen kosmetiikkaliikkeeseen. Tarkoituksena oli ostaa ripsiväri sekä kulmakynä. Ostin molemmat, mutta lisäksi mukaan tarttui jotain muutakin. Löysin nimittäin Braunin suloisen vaaleanpunaisen epilaattorin ja siinä ystävälleni selittäessäni, mikä epilaattori oikeastaan onkaan (Amerikassa niitä ei juuri käytetä), ehdin ihastua laitteeseen ja kannoin sen lopulta kassalle ja kotiin.

Jokainen epilaattoria joskus kokeillut tietää sen tunteen, kun ensimmäisen kerran päästää kyseisen laitteen iholleen. Aloitin kainaloista ja se jäi kyllä ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi. Sen kerran jälkeen olen pysynyt tiukasti säärissä. Ensimmäisen kerran jälkeen sääreni olivat täynnä punaisia pilkkuja eivätkä sääret sileät olleet. Sain kuitenkin odotella karvojen takaisin kasvua ainakin parisen viikkoa, minkä jälkeen muistikuvat olivat ehtineet pehmetä sen verran, että uskalsin kokeilla uudelleen. Tällä kertaa punaiset pisteet eivät jääneet pitkäksi aikaa eikä iho kutissut enää. Vieläkään sääret eivät olleet täydellisen sileät, mutta näyttivät kuitenkin siltä.

Nyt reilun puolen vuoden käytön jälkeen kosken höylään vain äärimmäisessä hädässä ja kärsin mieluummin sen puoli tuntia, kun joudun leikkimään epilaattorin kanssa. Sattuu se vieläkin, mutta täytyy kyllä myöntää, etten ole mitenkään erityisen aktiivisesti epilaattoriani käyttänyt ja aktiivisemmalla käytöllä kipu varmasti vähenisi. Nykyisin saan sääristä lähes täysin sileät pelkällä epilaattorillakin, mutta se taas vaatii tarkkuutta ja kärsivällisyyttä. Vaikka epilaattorin kanssa meneekin välillä hermot, on se kuitenkin sen verran paljon parempi vaihtoehto höylään verrattuna, etten enää vaihtaisi sitä pois.

Braunin epilaattorin plussat ja miinukset:

+ pitää sääret sileinä jopa viikkoja

+ karvat kasvavat takaisin pehmeämpinä ja harvemmassa

+ hyvä hinta-laatusuhde (maksoin muistaakseni n. 40$ omastani)

- karvojen poistaminen koskee

- vaikea saada sääristä täysin sileät

- karvojen poistaminen kestää kauan

Millä sinä poistat ihokarvat?

Kuva: täältä

Happiness

Viime aikoina olen tajunnut, mitä onnellisuus on. Se on pieniä hetkiä arjessa, pieniä tekoja ja pieniä sanoja. Se ei ole sitä, että on kaikki olisi hyvin ja täydellistä, olisi paljon rahaa ja muodikkaimmat vaatteet, olisi täydellinen poikaystävä ja oma asunto eikä sitä, että sinulla olisi eniten ystäviä. Tällä hetkellä lauseiden muodostaminen tuntuu mahdottomuudelta, joten ajattelin vain suoltaa sanoja.

Asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi:

- auringonpaiste iholla

- laineiden liplatus kesäpäivänä

- toisen ihmisen läheisyys

- kauan odotettu viesti

- uudet maat

- kauniit vaatteet ja kengät

- hetki ennen suudelmaa

- ensimmäisen suklaapalan syöminen pitkän tauon jälkeen

- aito hymy ihmisen kasvoilla

- koira, joka tervehtii häntä heiluen isäntäänsä

- hyvä elokuva, joka saa vuodattamaan kyyneleen

- perhe

- onnistunut hyppy ja sitä seuraava hymy valmentajalta

- ystävät

- hyvä kirja, joka tempaisee mukaansa

- lämmin kaakao kylmänä syysiltana

- lintujen laulu aamunkoitteessa

- auttamaan ojentunut käsi

- lämmin merivesi kietoutuneena jalkoihin

- rakastunut pari

- mahdollisuus vaikuttaa omaan elämääni

- matkustaminen

- uudet suunnitelmat

- auringonlasku

Mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi?

Kuvituksena kuvia elokuvasta, jota katsoessani olin erittäin onnellinen eilen.

Kuvat: täältä, täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä

The red skirt

Kävin eilen moikkaamassa erästä ystävääni, jota en ole nähnyt yli puoleentoista vuoteen. Kun kerrankin en ollut liikenteessä pyörällä, oli pakko saada punainen nahkaunelmani käyttöön. Olisi pitänyt ottaa kaikki kuvat näköjään salamalla, sillä valojen kanssa kuvista tuli aivan keltaisia. Päällä kuitenkin Gina Tricotin toppi, Dorothy Perkinsin hame, Primarkin sukkahousut ja kaulakoru sekä bootsit Spinzar shoes (piti tarkistaa).

Olen aivan rakastunut hameeseen, mutta ainoassa muuten onnistuneessa kuvassa se pömpöttää ihan hassusti. Voisi tietenkin tarkistaa sen ennen kuvan ottamista, mutta nooh. Käytiin ystäväni kanssa kuitenkin Coffee housessa juomassa kaakaota. Siellä kaakao on ihan siedettävää ainakin niin kauan, kun kermavaahto säilyy siinä. Sen jälkeen maku menee jotenkin ällön makeaksi.

Tänään olen vain ollut töissä ja sen jälkeen kävin porukoiden luona, sillä perheeni isää lukuunottamatta olivat Tunisiassa kaksi viikkoa ja tulivat eilen. Tunisiasta tuliaisina sain wannabe burberry aurinkolasikotelon sekä ihanan sormuskäsikorun, jotka laitan blogiin jos joskus saan aikaiseksi kuvailla ne.

Mitäs piditte asusta?

London shoppings

TrueBlood-kirjat: HMV

Kuten jo mainitsinkin, viime Lontoon reissulta ei tullut paljon ostoksia, sillä tarkoituksena ei ollut suinkaan mennä shoppailemaan. Olin jo ehtinyt lukea aikaisemmalta matkalta ostetut TrueBloodit yhtä kirjaa lukuunottamatta, joten tuntui aivan luonnolliselta käydä ostamassa sarjan loput kirjat. Yksi osa jäi ostamatta, mutta sitä ei ollut vielä pokkarina, joten toivottavasti saan sen sitten, kun se pokkarina ilmestyy.

Twilight ja Jennifer Aniston-kokoelma: HMV

Twilight on syypää siihen, että olen rakastunut kaikenmaailman vampyyrisarjoihin, joten kun se maksoi vain 5£, päätin ostaa sen. Pidän paljon Jennifer Anistonista ja nyt viisi leffaa sai kympillä. Kuka voisi vastustaa?

Mekko: 8.99£, en muista mistä

Tämän mekon ostin myös ensimmäisellä kerralla ostoksille lähtiessäni. Voisin käyttää valkoista mekkoa vaikka joka päivä, mutta aikaisemmin minulla ei ole ollut täydellistä versiota. No nytpä on. Mekossa on ihanat kirjailut miehustassa ja taskut ovat jotain todella suloista. Lisäksi se on rento, mutta siitä saa helposti juhlavamman lisäämällä vyön.

Hame: Dorothy Perkins 20£

Tästä hameesta en voi oikein sanoa muuta kuin, että rakkautta ensi silmäyksellä. Ensimmäisen kerran näin kyseisen hameen Dorothy Perkinsin sivuilla viikkoja ennen Lontooseen lähtöä ja ihastuin siihen heti. 60£ hinta sai kuitenkin miettimään kahdesti enkä löytänyt sitä viime Lontoon reissulla. Tällä kertaa löysin sen ensimmäisen kerran ostoksille mennessäni, muttei siinä valitettavasti ollut kokoani. Hinta oli tällöin 30£, mikä oli huomattavasti siedettävämpi hinta. Harkitsin hetken kokeilevani kokoa 10, mutta päädyin siihen lopputulokseen, ettei se pysyisi päällä millään ilveellä eikä hametta olisi voinut kaventaakaan. Menin kuitenkin viikon päästä uudelleen Dorothy Perkinsille ja näin hameen jälleen henkarissa roikkumassa. Pakkohan se oli vielä kiduttaa itseään, ja arvatkaa hihkuinko ääneen, kun löysinkin koon 6 ja vielä kymmenen puntaa halvemmalla kuin aikaisemminkin. Sovituskopissa totesin, että hame istuu aivan täydellisesti ja menin äkkiä kassan kautta pois liikkeestä. Tätä postausta kirjoittaessani istun kaunis punainen nahkahame päälläni onnellisena. Huomenna luvassa kuvia siitä päälläni.

Mitäs piditte ostoksista?

Thursday

Tänään olen viihdyttänyt itseäni katsomalla True Bloodin ensimmäisen tuotantokauden kolme viimeistä jaksoa. Kävin minä koulussakin, vaikkei kyllä siltä tunnukaan vampyyrimaratonin jälkeen. Pääsin jo 12.20, joten tuntuu siltä, että päivä jatkuisi loputtomiin. Pidän päivistä, jolloin on oikeasti aikaa hengittää eikä tarvitse koko ajan tehdä jotain.

Koulussa päällä oli Primarkin lepakkotunika ja helmet, Bikbokin farkkulegginssit, Aleksi 13:sta laukku sekä bootsit liikkeestä, jonka nimeä en muista. Viihdyin itse ainakin aivan älyttömän hyvin asussa, mutta tarvitsen kyllä hovikuvaajan. Pokkari ja itselaukaisin varsinkaan näin pimeänä ajanjaksona ei ole hyvä yhdistelmä. Mutta joo, ehkä tämä tästä.

Sain Cosmopolitanin tilaajalahjaksi kasan Lumenen Natural Code-meikkejä sekä PS. I Love You-elokuvan. Elokuvan sain jo päivää ennen Lontooseen lähtöä, meikit olivat saapuneet minun poissaollessani. Onpahan siitäkin lehdestä jotain hyötyä. Ei tarvitse taas ostaa uusia meikkejä seuraavaan pariin vuoteen.

Nyt voisin alkaa tehdä läksyjä, saisi nekin joskus tehtyä.. Palailen myöhemmin Lontoon ostosten esittelyjen kanssa.

London part. 4

Tiistaina kävin aamulla yliopistolla seuraamassa luentoa ja illalla toista. Välissä kävin Leicester Squarella katsomassa The Hangoverin sekä syömässä. Keskiviikkona olikin sitten viimeinen päiväni Lontoossa ja suuntasin heti aamupäivästä Lontoon keskustaan ja Carnaby Streetille. Valitettavasti suurin osa pienemmistä liikkeistä aukesi vasta 12, mutta sain kuitenkin ihastella ihania liikkeitä, kauniita vanhoja rakennuksia sekä nauttia ensimmäistä kertaa hyvästä kaakaosta Lontoossa.

Söin muuten ehkä elämäni kummallisimman patongin, joka hienoisen tarkastelun jälkeen taisi sisältää kanaa, majoneesia ja sieniä. Lisäksi oli vielä jotain, mitä en kyennyt tunnistamaan. En tiennyt, mitä tilasin, vaan tilasin sitä, mikä kuulosti parhaimmalta. Ei se oikeastaan ollut pahaa, mutta vihaan sieniä, joten ajatus niiden syönnistä vähän ällötti.

Carnaby streetiltä suuntasin Covent Gardenille, joka on pienehkö markettialue aivan Leicester Squaren tuntumassa. Alueella oli paljon pieniä liikkeitä sekä kojuja, joista sai ostaa kaikkea maan ja taivaan väliltä. Itse en ostanut mitään, mutta olin kuitenkin onnellinen, että kävin paikassa.

Covent Gardenin huipennus oli jonkun taiteilijan esitys. Hän heitteli miekkoja ja lopulta makasi kahden piikkimaton välissä yli 20 sekunttia toisen seisoessa päällä. Jälkeenpäin hän oli täynnä pieniä punaisia pisteitä, jotka eivät kuitenkaan vuotaneet sen kummemmin. Aika ällöttävää jos minulta kysytään, mutta esitys oli ainakin hieno. Kävin vielä elokuvissa katsomassa (500) Days of Summer ja sitten olikin aika palata Greenwichiin. Tapasin A:n The North Pole -baarissa, jossa söimme ja suuntasimme sitten hänen kämpilleen.

Aamulla piti herätä aivan liian aikaisin ja tarinan päivästä voitte lukea muutama postaus taaksepäin. Kuvassa kuitenkin The Deptford Bridgen lähijuna-asema. Tämä kuva olikin viimeinen kuva, jonka ehdin ottamaan ennen päätöntä juoksemista. Laittelen myöhemmin vielä vähäiset ostokset, mutta kai se täytyy taas heittää hyvästit Lontoolle hetkeksi. Toivottavasti pian uudestaan!

Back to school

Olen jäänyt aivan koukkuun erääseen tv-sarjaan ja olen katsonut tässä parin päivän aikana kuusi ensimmäistä jaksoa ja ajattelin katsoa tänään vielä pari lisää (katsoin jo yhden). Nyt ei oikeasti olisi sopiva aika jäädä koukkuun sarjoihin, sillä pitäisi keskittyä kouluunkin. Arvaako kukaan mistä sarjasta on kysymys? Yksi vihje: vampyyrit.

Tänään koulussa päällä oli Zaran mekko, Turkista ostettu huivi, theBAGin laukku sekä Targetin kengät. Olisin halunnut laittaa päälle erään Lontoo-ostokseni, mutta sillä ei voi ajaa pyörällä, joten täytynee laittaa se päivinä, jolloin minulla on harjoitukset sekä ennen koulua että sen jälkeen, jolloin pyörällä ajaminen sujuu kätevästi kollareissa. Harmi, rakastan sitä hametta aivan älyttömästi.

Eilen koulusta tultaessa satoi jotain ihmeellistä märkää lunta. Jos on pakko sataa lunta, voiko sitten oikeasti sataa lunta eikä jotain epämääräistä mössöä? Tänään ei onneksi satanut puukkoja taivaalta, vaan selvisin hengissä kouluun ja takaisin. Ulkona päällä oli Zeppeliinistä nahkaliikkeestä ostettu mokkatakki. Lisäksi päässä oli mummon tekemä myssy sekä Seppälän hansikkaat, jotka eivät kuitenkaan päässeet kuvaan asti. Yksi syy oli se, että näytin aivan tatilta siinä myssyssä, kun en ollut jaksanut laitella sitä mitenkään...

Lähden kohta hyppelemään seivästä uuden valmentajan kanssa. Pidelkää peukkuja, että selviän hengissä eikä lopputulos ole aivan katastrofaalinen. En ole hypännyt viikkoihin, mutta ehkä se siitä. Ellen juutu tuijottamaan niitä jaksoja, naputtelen viimeisen osan Lontoo-postauksiin. Nyt kuitenkin sinne harjoituksiin!

London part. 3

Maanantaina A:n piti mennä iltapäiväksi yliopistolle, joten suuntasin itse kohti paria museota Greenwichissä, sillä en jaksanut lähteä keskustaan asti taistelemaan ruuhkassa.

Ensimmäiseksi suuntasin Greenwichin yliopistoa vastapäätä olevaan merenkulkumuseoon. En ole mikään suuri laivojen ystävä, mutta rakastan merta. En aio edes sanoa mitään museon ulkomuodosta. Pure love.

Miksi Briteissä on maailman kauneimmat rakennukset?

Merenkulkumuseon jälkeen suuntasin sen vieressä olevaan kuningattaren taloon. Petyin hieman kyseiseen paikkaan, sillä odotin loisteliaita saleja huonekaluineen, mutta sen sijaan päädyin katselemaan maalauksia. Ei siinä mitään, juutuin muutaman maalauksen luoksi pidemmäksikin toviksi, sillä museossa oli joitain aivan uskomattoman kauniita tauluja. Myös pienet palat historiaa kuninkaallisten muotokuvien vieressä kiehtoivat. Yksi syy siihen, miksi rakastan Englantia, on se, että se on kuningaskunta. Erilaisuus kiehtoo?

Kahden ensimmäisen museon takana löytyi vielä yksi museo ja pääsin seisomaan meridiaanilla. Valitettavasti paikka oli jo sulkeutumassa enkä päässyt sisään varsinaiseen observatorioon. Sain kuitenkin otettua muutamia upeita kuvia.

Mikäli ette ikinä tuijota taivaalle ja katsele pilviä, suosittelen kokeilemaan. Ne ovat nimittäin toisinaan jotain aivan älyttömän kaunista. Huomatkaa pilvien raoista pilkottavat auringonsäteet.

Tällaiset näköolat olivat Greenwichin observatoriolta. Etualalla museot, joissa kävin, ja sen takana Greenwichin yliopisto. Ei todellakaan haittaisi käydä koulua tuollaisessa paikassa. Siellä jos missä pääsee oikeaan yliopistotunnelmaan. Harmi vain, että sisällä ei ollut aivan yhtä kaunista, sillä se oli pitkälti modernisoitu. Käytännöllistä ehkä, muttei esteettistä.

Piti taas ottaa maisemakuvia, kun niitä ei blogissa muuten näy tarpeeksi..

Kävin samalla myös Greenwich parkissa, joka ei ehkä vedä vertoja Hyde Parkille, mutta on silti todella kaunis.

Kuvassa Greenwichin kirjasto. Miksei meidän kirjastomme näytä tuolta, vaan se on sen sijaan ruma betonipunkkeri?

Maanantaisin Lontoossa on student night, joten suuntasimme klubiin nimeltä TigerTiger. Mikäli eksytte Lontooseen, suosittelen ehdottomasti tutustumaan kyseiseen paikkaan. Siellä on kolme suurta tanssilattiaa eri kerroksissa sekä lisäksi baari ja ravintola. Jo yhdentoista jälkeen paikka näytti tuolta.

Valokuvaajaa etsitään... Pojista oli moneksi, mutta valokuvaaminen ei valitettavasti kuulunut heidän taitoihinsa. Tarkennus, anyone? Kuvasta ei nyt kunnolla näe, mutta illalla päällä oli toinen Portobello Roadilta ostetuista pitsitunikoista, joka oli kurottu punaisella Primarkin vyöllä. Jaloissa oli Bershkan punaiset korot ja laukkuna toimi punainen New Lookin käsilaukku. Jotenkin rakastun punaiseen aina uudelleen, kun vain ajattelenkin Englantia. Saattaa siis olla, että sitä näkyy taas enemmän päivän asuissakin.

Maanantai oli loppujen lopuksi todella onnistunut, vaikka jouduimmekin lähtemään klubilta aivan liian aikaisin, sillä jo kymmeneltä tiistaiaamuna suuntasimme yliopistolle. Minäkin pääsin kuuntelemaan luentoa, joka oli itse asiassa erittäin mielenkiintoinen. Iltapäivän luento sen sijaan oli jotain aivan muuta. Siitä lisää kuitenkin huomenna.