Day 5: Sunday
Viimeinen kokonainen päivä Lontoossa alkoi heti aikaisin aamulla, kun kampesimme kipeät jalkamme ylös sängystä ja valmistauduimme edessä olevaan nähtävyyksien kiertelyyn. Ensimmäisenä aamiaisen jälkeen vuorossa oli Madame Tussauds heti kymmeneltä.
Onneksi meillä oli jo liput valmiina, joten emme joutuneet odottelemaan sisäänpääsyä. Vaikka olimmekin liikkeellä suhteellisen varhain, oli paikka jo täynnä muita turisteja, joten kuvien ottaminen vahanukkejen kanssa oli hieman haastavaa ja sai käyttää kyynärpäätaktiikkaa enemmän tai vähemmän.
Löysin vahakabinetista kuitenkin uuden miehen itselleni. Mies, joka kuuntelee mukisematta pienemmänkin narinan, näyttää aina hyvältä eikä ikinä valita. Ottaisin ehkä silti aidon version, mutta kyllähän vahaisen miehenkin vieressä kelpasi poseerata. Sain ikuistettua itseni myös ainakin Zac Efronin ja Johnny Deppin kanssa.
Kiertelyn loppupuolella oli koju, josta sai suklaakuorrutettuja mansikkavartaita, joten pakkohan sellaista oli maistaa. Suklaa ei ehkä ollut mitään maailman herkullisinta, mutta hyvää se oli silti.
Joku saattaneekin muistaa, että pukeuduin taannoin sprit viikolla jenkeissä Marilyniksi. Nyt pääsin toteamaan, etten näyttänyt ollenkaan Marilyniltä enkä ainakaan yltänyt hänen tasolleen, mutta ainahan sitä voi yrittää.
Madame Tussaudsin jälkeen suuntana oli Tower Hill, josta oli tarkoitus laskea jokea alas City cruisella. Meillä kesti hetken ennen kuin löysimme tiemme lähtöpaikalle ja siinä vaiheessa nälkä alkoi jo olla sen verran kova, että oli pakko saada jotain ruokaa. Maisemat olivat kuitenkin sen verran upeat, että oli pakko ottaa muutama kuva ennen ruokaa.
Koska Eliiina ei ollut koskaan maistanut Fish&Chipsejä, piti niitä maistaa viimeisenä päivänä. Mielestäni fish&chipsien kala ei maistu juuri miltään, mutta vatsa tuli kuitenkin täyteen ja ihan hyvää se oli. Päätettiin jakaa annos puoliksi, mikä osoittautuikin oivaksi valinnaksi. En olisi millään saanut mahtumaan itseeni kokonaista annosta.
Ennen yhtä pääsimme veneeseen ja saimme mitä herttaisimman vanhan herran kertomaan meille Thamesin varrella olevista rakennuksista. Ensimmäisenä näkökentässä oli kuitenkin Tower Bridge, joka on aivan ihastuttava.
Thames cruise on jotain, mikä kannattaa kokea. Aurinko lämmitti täydeltä terältä ja maisemat olivat mitä loistavimmat. Matkan varrella näimme myös seuraavan kohteemme: London eyen.
Jälleen kiitimme itseämme siitä, että varasimme liput etukäteen. Liput Madame Tussaudsiin ja London eyehin olisivat maksaneet ainakin 12£ enemmän paikan päältä ostettuna plus olisi joutunut jonottamaan ties miten pitkään. Me kävimme vain nopeasti vaihtamassa Madame Tussaudsista saadut liput London Eyen omiin lippuihin ja muutaman minuutin jonotuksen jälkeen pääsimme ylös. Meille ei riittänyt enää istumapaikkoja, mutta hyvinhän me lattiallakin viihdyimme.
London eye oli rauhoittavin kokemus, mikä minulla on ollut pitkään aikaan. Tuntui siltä, kuin ylhäällä kaikki olisi pysähtynyt. Ehdottomasti kannattaa mennä. Asukuvatkin tuli otettua kauniissa maisemissa. Päällä Portobello roadin liikkeistä ostetut toppi ja hame, Kohl'sin villatakki sekä laukku, sukkikset ja kengät Primarkista.
Sen lisäksi, että London eye onnistui rauhoittamaan, olivat näkymät myöskin upeat. olisin voinut tuijottaa Thamesiin varmaan ikuisuuden ja kuvia löytyy muutama kymmenen lähes samasta paikasta.
Koppimme laskeutuessa maahan suuntasimme kulkumme kohti metroa ja Buckinghamin palatsia. Onnistuin kartanlukijana valitsemaan väärän suunnan ja päädyimme kiertämään koko palatsin ympäri ennen kuin pääsimme itse palatsiaukiolle, mikä oli päämäärämme. Tulipahan samalla otettua hieman lisää maisemakuvia. Minusta kyllä tuntuu, ettei Eliiina tämän reissun jälkeen anna minun enää lukea karttaa...
Loppu hyvin kaikki hyvin, löysimme tiemme perille ja palasimme takaisin toiselta puolen palatsia, josta Victoria stationille oli matkaa ehkä 300 metriä. Aina ei voi onnistua.. Palatsi ja aukio olivat kuitenkin aivan yhtä upeita kuin ennenkin, joten itseäni ei ainakaan pieni ylimääräinen kävelyreitti haitannut.
Buckinghamin palatsin jälkeen olimme sen verran nuutuneita, että suuntasimme kohti hotellia ja nukuimme seuraavat pari tuntia. Sen jälkeen olo oli lievästi sanottuna hieman pöllähtänyt ja jouduin kirjaimellisesti ravistelemaan päätäni, että sain ajatukseni taas kasaan. Mennessämme läheiseen italialaiseen ravintolaan syömään, saimme osaksemme hämmästyneitä katseita tarjoilijaltamme. Taisimme näyttää juuri siltä, mitä olimme: vastaheränneiltä. Sain kuitenkin matkan parasta ruokaa, italialaista lasagnea, ja päivä oli pelastettu.
Ruuan jälkeen suuntasimme Leicester squarelle aikomuksena katsoa elokuva. Tällä kertaa valintamme osui erittäin laajasti mainostettuun Dorian Grayhin. Ylihinnoitellut liput, aivan loistava katsomo ja todella outo, mutta uskomattoman hyvä elokuva. Elokuvan alkamista odotellessa Eliiinan piti kuitenkin saada Starbucksia. Ja saikin jotain mielenkiintoista kylmää ja hileistä karamellikahvia, joka oli kuitenkin kuulemma hyvää.
Elokuvan jälkeen suuntasimme suoraan hotellihuoneeseen nukkumaan ja valmistautumaan seuraavan päivän paluumatkaan. Viimeisistä hetkistä tulossa juttua vielä huomenna.
To be continued...
