Perjantaina oli siis kauan odotettu ilta. T:n ohjeita noudattaen saavuin hänen ystävänsä kotiin kuudelta illalla. Olisi pitänyt arvata, että Amerikkalaiseen tapaan kaikki olivat myöhässä. Istuin sitten hostisäni kanssa autossa reilu puoli tuntia odottaen muita. Osa oli mennyt ottamaan kuvia, osa ei ollut vielä edes saapunut. Lopulta seitsemän maissa kaikki olivat paikalla. Limusiinia ei kuitenkaan näkynyt missään.
Toinen mutka matkaan samana päivänä - ja vielä prom-iltana - oli kyllä jo liikaa enkä oikein tiennyt itkeäkö vai nauraako, kun limusiini ei ollut ilmestynyt pihalle vartin odottelun jälkeen. T soitti kuljettajalle, joka ilmoitti olevansa perillä kuuden minuutin sisällä. Kymmenen minuutin päästä soitettiin uudelleen ja tällä kertaa kuski ilmoitti olevansa 20 minuutin päässä ja eksyneensä tieltä. Oikeasti, milloin limusiinikuskia on neuvottu ohjeissa ja milloin kuski on yleensä ollut MYÖHÄSSÄ?? Kysyn vaan... Lopulta auto kuitenkin lipui kaarteesta kokonaiset 45 minuuttia myöhässä.
Olihan se menopeli sitten lopulta sen odottelun arvoinen. Kunnon discovalot sisällä sekä drinkit istuinten takana, istuimet vain olivat älyttömän epämukavat. Musiikkia soitettiin sitten kovalla ja muistettiin kiljua, nauraa ja laulaa koko automatkan. Olin kyllä hieman paniikissa itse, sillä kahdeksaan mennessä olisi pitänyt olla paikalla ja minulla oli vielä muotinäytös alkuillasta. Kiitos muotinäytöksen pääsimme kuitenkin vielä sisälle (eihän päätähtiä voinut jättää esityksestä...) muodikkaasti kymmenisen minuuttia myöhässä.
Perillä nopeasti 'homecoming royalty' -äänestykset, minkä jälkeen minua jo vedettiin kiireen vilkkaan vaihtamaan muotinäytösvaatteet päälle. Eihän minulla tietenkään mikään kiire olisi ollut ja päädyinkin odottelemaan reilut puolisen tuntia, minkä vuoksi missasin koko ruokailun. Lievästi katkera olin, sillä maksoin kuitenkin koko illasta - johon sattumoisin sisältyi se ruoka - ja päädyin puolet siitä odottelemaan kulisseissa. Entäs itse muotinäytös sitten? Ensimmäinen osa meni loistavasti. Itse en ollut kyseisessä osassa, vaan seisoin kiltisti sivussa mannekiinina. Meidän vuoron tullessa edellisen osan kappale "I'm a shopaholic" tulvahti kaiuttimista uudelleen - ja uudelleen ja uudelleen. Noin kymmenennen kerran jälkeen dj vaihtoi jotain random-musiikkia ja näin Y:n kävelevän takaamme. Siihen meni sitten kauan harjoitellut koreografiat ja päädyimme sitten improvisoimaan. Muutama porukastamme ei aivan tajunnut improvisointia, vaan pari seisoi kuin naulittuna keskellä tanssilavaa. Ei alkanut kovin lupaavasti tämä ilta.
Muotinäytöksen jälkeen suuntasin kiukusta kiehuen vaihtamaan takaisin juhlapukuuni ja etsin muotinäytöksessä kävelleet ystäväni käsiini. Valitettavasti heidän piti lähteä juhlista, sillä Y ja I ovat molemmat sophomoreja eivätkä saaneet jäädä juhlimaan. Ehdin kuitenkin I:n äitiä odotellessamme ottaa kuvia ja tanssia. Heidän lähdettyään oli hetken aika yksinäinen olo, sillä en oikeastaan tullut kenenkään ystäväni kanssa paikalle.
Koska tuntui siltä, että olisin huomattavasti mieluummin ollut jossain muualla, päädyin sitten kuvailemaan paikan sisustusta. "Night in Paris" -teeman mukaisesti pöydiltä löytyivät Eiffel-tornit. Myös Riemukaari sekä muuta Pariisiaiheista sälää löytyi, mutta ne nyt eivät päässeet kuvaan. Kävin myös nauttimassa hedelmäbaarin antimista, sillä minun ei yhtään huvittanut mennä tanssimaan Soulja boyn tahtiin. Että vihaan tätä musiikkia välillä!
Muutamassa minuutissa sain synkistelystä tarpeekseni ja päätin pitää hauskaa, sillä olihan siitä lystistä maksettukin. Päädyin sitten etsimään A:n käsiini ja tanssimaan hänen kanssaan. Kyseinen herra tanssii muuten älyttömän hyvin, joten meillä oli ainakin hauskaa.
Olin itse se, joka keikkui kamera kädessä lähes koko illan. Ei ollut ihan niin fiilis katossa, että olisin kamerani unohtanut. Sainpahan ainakin muistoja kotiin vietäväksi. Osasyy fiilikseen oli lähinnä se, että eräs ystäväni joutui kotiarestiin eikä päässyt mukaamme. Hän oli alunperin se, joka minut sinne limusiiniin sai hommattua enkä lopulta tuntenut kuin kaksi ihmistä viidestätoista limusiinissa ajaneesta ennestään. Toisaalta en tuntenut ketään Amerikkaan tullessanikaan, joten piti ottaa haasteena.
Näytin joskus aikaisemmin teille videopätkän "booty shakesta", mutta kuvitelkaapa sama meininkin juhlamekot päällä. Oliko kenties hieman koomista? Yritin tallentaa 'tanssimista' pariin otteeseen kuvallekin, mutta luovutin pian, sillä siitä kuvaamisesta ei tullut yhtään mitään aina jonkun hypätessä nenäni eteen. Näin jälkeen päin ajatellen olisin voinut nähdä enemmänkin vaivaa niiden kuvien saamiseen, mutta lopulta minulla oli niin hauskaa, etten viitsinyt tuhlata koko iltaa kuvien ottamiseen.
Koska limusiini oli sen kunnioitettavan 45 minuuttia myöhässä. Ehdin ottaa siitä vain yhden todella huonon kuvan kävellessämme ulos juhlista. Lopulta aika siellä kului aivan liian nopeasti enkä ehtinyt yhtään tajuta ennen kuin kello näytti jo melkein puoltayötä. Mutta oli meillä ainakin komein kuljetus.
Juhlien jälkeen palasimme tuttumme luokse vaihtamaan vaatteita. Itselläni ei ollut mitään muuta kuin muotinäytöksessä käyttämäni vaatteet. Pojat naureskelivat minulle, kun vaihdoin korot illan tanssimisen jälkeen korkeampiin. Mutta hei, käytän korkoja muutenkin joka päivä, joten eipä tuo nyt oikeastaan jaloissa tuntunut. Näytin tässä vaiheessa iltaa jo aika räjähtäneeltä ja yhdeltä porukamme herrasmieheltä sain takin lämmittämään, joten näytin vähintäänkin hassulta. Tässä vaiheessa iltaa alkoi jo sataa vettä, vaikka alkuilta olikin aivan älyttömän kaunis.
Saimme odottaa Renen vaatteita melkein tunnin ennen kuin pääsimme lopulta takaisin limusiiniin ja suuntasimme Buffalo Wild Wingsiin myöhäiselle illalliselle. Kello oli jo puoli kaksi siinä vaiheessa, kun saimme ruoan eteemme ja porukka alkoi jo hieman nuokahdella. Itse tilasin kalahampurilaisen, joka oli muuten aivan älyttömän hyvää. Kuvan annoksesta tomaatit ja sipulit lähtivät kyllä kävelemään, mutta muuten nami nami. Enkä edes jaksanut syödä kuin ehkä puolet. Erityisen terveellistä syödä roskaruokaa kahdelta aamuyöllä, mutta kerrankos sitä.
Vielä ennen lähtöä oli pakko saada kuva illan 'johtajamme' kanssa, jonka suuntaan ehdin ladella kirouksia useampaankin otteeseen illan aikana. Herran loistava charmi sai kuitenkin kaiken pian unohtumaan ja loppuillasta olimme jo hyvää pataa. Lopulta pääsin kotiin erään tytön äidin kyydillä, sillä limusiini olisi heittänyt minut aivan väärälle suunnalle enkä olisi sitten päässyt enää sieltä kotiin.
Alun hankaluuksien jälkeen ilta oli kuitenkin aivan onnistunut. Olisi se toki voinut olla huomattavasti onnistuneempikin, mutta nyt on kuitenkin promit koettu eikä kyllä harmita yhtään. Ainoa, mikä ehkä harmittaa on se, etten pääse kokemaan senior-promeja enkä saanut virallisia parikuvia - ja ne hiukset, mutta ne nyt on jo parempi unohtaa ennen kuin saan veritulpan.
