Umbrella

Suomen sää on niin vaihteleva ja epävakaa, että varsinkin syksyisin ja keväisin saa sateenvarjoa kantaa mukanaan päivittäin. Omistan itse tavallisen mustan sateenvarjon, jonka saa pieneen tilaan ja joka on erittäin käytännöllinen. Mutta siinä ei ole mitään hienoa. Se ei ole asuste, se on vain pakollinen paha. Sateenvarjoa tulee käytettyä usein, joten miksi se ei samalla voisi olla yksi asusteista. Mustan varjon alla hukut taatusti massaan ja varsinkin syksyllä ravan lentäessä on aivan sama minkä alla olet, kunhan olet turvassa pisaroilta, mutta silti sitä värikkäämpää varjoa toivoisi piristämään synkkää syyspäivää. Mieleen tulee Rihannan kesän hittibiisi - Umbrella. Rihanna tuskin käyttäisi mustaa sateenvarjoa. Hän ehkä valitsisi jonkin näistä postauksen suloisista sateenvarjoista.

Jokainen on varmasti kokenut sen, kun olet laittanut hiuksesi ja jaksanut jopa vaivautua meikkipussin ääreen. Sitten menet ulos ja humps, meikit ovat kasvoillasi ja hiuset märkinä pitkin päätä. Sateenvarjon unohdit todennäköisesti eteiseen tai sitten sade yksinkertaisesti alkoi varoittamatta kesken päivän. 

 

Mikä estää näyttämästä tyylikkäältä sateenvarjonkin kanssa? Liian usein turvaudumme siihen tuikitavalliseen ja turvalliseen mustaan.  Varma valinta ja sopii lähes joka asuun. Paitsi minulle, koska en juuri koskaan käytä mustaa ja sateenvarjo näyttääkin täysin irralliselta kappaleelta. Sitähän se toki on, hätävara, mutta voisi se samalla näyttää kivalta.

Kesällä työskennellessäni hotellisiivoojana (mitä teen edelleenkin viikonloppuisin) työkaverini - ja myös paras ystäväni - löysi löysi eräästä huoneesta todella kauniin Mary Poppins -tyylisen keltapilkullisen ruskean sateenvarjon. Siitä lähtien olen katsonut omaa pientä mustaani hieman tylsistyneenä. Samalla olen salaa ihaillut erään toisen ystäväni picazhu (mitenkä sekin mahdetaan kirjoittaa, olenko tulossa vanhaksi, kun en tiedä miten kuuluisin pokemon kirjoitetaan?) -sateenvarjoa, jota hän kantaa tyylikkäästi mukanaan. Itse en ole aivan eläin-/satuhahmotyyppiä, mutta postauksen toisen ja kolmannen sateenvarjon ottaisin vaikka heti kotiini. Enää ei haittaisi yhtään, vaikka sataisi puukkoja taivaalta. Voisin onnellisesti kävellä varjoni alla suojassa sateelta ja tuulelta.

Onko teidän mielestänne varjolla väliä? Entäpä millainen on teidän varjonne?

Shopping in the city

Päivän asuna:

Mekko: H&M

Vyö: Lindex

Sukkikset: Seppälä

Kengät: Andiamo

En ole paljon blogia ehtinyt kirjoittelemaan tässä koeviikon aikana. Elämäni pahin koeviikko ja vielä edessä ruotsin ja matematiikan kokeet. Kävin tänään kuitenkin kaupungilla ystäväni kanssa, joten ihan pikainen esittely ostoksistani. Löysin muuten ehkä maailman täydellisimmät kengät Biancosta (20€!!), mutta olen ostanut jo parit kengät viikon sisällä, joten ne täytyi jättää sinne. Eivätkä muutenkaan olisi olleet maailman käytännöllisimmät, mutta en rehellisesti sanoen ole ikinä nähnyt niin ihania kenkiä missään. En tiedä kestänkö elämää ilman niitä, mutta täytyy katsella. 

   

Kävimme nopeasti kirpputorilla, josta mukaani tarttui musta ihanan pehmeä nahkainen laukku (3€) ja violetit avokkaat (2€). Tuollaista mustaa laukkua olen etsinyt jo pitkään ja tänään se vihdoin päätyi kotiin asti. Tämän kanssa tulee jatkossa useita kohtaamisia. Violetit avokkaat sen sijaan odottelevat niitä kevätsäitä kiltisti vaatehuoneessa.

Vero modasta nappasin mukaani nämä polvihousut. Todella lämpimät ja mukavat jalassa ja voin kuvitella kymmeniä yhdistelmiä näiden kanssa. Maksoivat 20€ alennuksen jälkeen ja saattavat hyvinkin löytyä joka toisesta postauksesta, varokaa vain. Ja nyt takaisin ruotsin kieliopin pariin. Toivottavasti olette jaksaneet odotella postauksia. Lupaan, että koeviikon jälkeen ne rästissä olevat postaukset mm. kevään muodista. (Vaikka kaikki varmaan ovat jo kyllästymiseen asti tästä aiheesta lukeneet, täytyy ne silti joka muotiblogissa läpi käydä.)

Kenkäuutuudet

Päivän asu:

T-paita: H&M

Farkut: Only

Kaulakoru: Glitter

Kengät: Andiamo

Asu on aivan tavallinen teeppari + farkut yhdistelmä, mutta näin koeviikon piristykseksi päätin ilmestyä kouluun muutenkin kuin kollareissa. Itse tykkäsin rennosta paidasta, jonka kanssa oli helppo tehdä koetta. Nyt on muuten se ensimmäinen koe, nimittäin espanja, ohitse ja oli taas sellainen ylihelppo koe. Opettelin taas jotain ihmesanoja ja sitten kokeessa kysytään kellonaikoja. Turhaan stressasin siis siitäkin. Pahoin pelkään, että maantieto ja historia eivät tule olemaan ollenkaan niin helppoja, odotan kauhulla. 

Näin koeviikon piristykseksi kengistäni lähti kantalappu (taas!). Minut on kirottu näillä kengillä, joista lähtee aina kantalappu. Aamulla siis jalassa olivat harmaat mokkasaappaani, joita olen vasta uskaltautunut kunnolla käyttämään, ja eikös heti ensimmäisessä mutkassa jää kantalappu. Nyt kaapissani odottavat jo neljät kengät suutarille lähtöä, ei hyvä. Kävin sitten ostamassa itselleni sillä verukkeella uudet kengät, sillä enhän minä kaupungilla voinut ilman kantalappua kävellä. Katselin näitä jo tiistaina käydessäni kavereiden kanssa syömässä ja kaupungilla ja ne jäivät vaivaamaan minua. Nyt oli vieläpä hyvä syy näiden ostoon eikä hintakaan (27,95€) ollut paha, joten olen nyt uusien ihanien kenkien omistaja.

Tykkään todella paljon tämän mallisista kengistä ja omistankin samantapaiset mustina, mutta nämä nyt oli vaan pakko saada. Minun olisi kyllä pitänyt ostaa käytännöllisemmät kengät tuohon keliin, sillä näissä ei juuri tuota pohjaa ole, mutta rakastunut olen joka tapauksessa ja varsinkin keväämmällä nämä tullaan näkemään tiuhaan jalassani. Seitsemän sentin korko tuo kivasti lisää pituutta ja muotoa sääriin, mutta kengät tuntuvat silti erittäin hyviltä jalassa. Laatu oli kyllä kaikkea muuta kuin hyvää, mutta käytetään niin kauan kuin kestävät ja ostetaan sitten uudet. Ja nyt takaisin kirjojen pariin. En ole edes teidän blogejanne ehtinyt tällä viikolla lueskelemaan, mutta lupaan selailla kaikki postaukset läpi kunhan hieman helpottaa ja on enemmän aikaa.

Tuiskua ja talviurheilua

Päivän asuna:

Paita: Teneriffa

Kaulakoru: Teneriffa

Käsikoru: Glitter

Polvihousut: H&M

Sukkikset: Seppälä

Kengät: Pazzo

Meillä oli tänään luistelua koulussa. Olenko sanonut, että vihaan talviurheilulajeja? Oikeastaan pidän kyllä luistelemisesta, mutta onko aivan pakko mennä lumituiskuun huonolle jäälle pelaamaan jääpalloa? Oikeasti? Ja olenko unohtanut mainita, että koska olemme urheilulukiossa, tottakai me hiihdämme. Minä kun luulin päässeeni siitä rääkistä eroon. Minulla alkaa kisakausi ja joka viikonloppu kisat eli en siis voi torstaisin hiihtää, koska herkkyys menee. Noo, opettaja keksi, että yrittää saada hiihto- ja luistelukertoja tiistaille, koska urluilla on iltapäivä vapaa. Kiitos tästäkin.

Jokainen suomalainen varmasti tietää, miltä tuntuu kävellä lumituiskussa koulusta bussipysäkille. Jo ennen puolta väliä olet läpimärkä, vaatteesi ovat kastuneet ja hiuksesi ovat läsähtäneet. Ei siinä mitään, mutta yleensä myös meikit ovat poskilla. Tämä menee vielä iltapäivällä, mutta kun sama käy jo aamusta (onneksi pääsen aika usein kyydillä), onkin sitten erittäin hemaiseva olo. Tänään lisäsin hehkeää ulkokuorta vielä lisää vetämällä saappaat kollareiden kanssa. Ei ollut mahdollisuutta vaihtaakaan, mutta ei elämässä ole mitään järkeä, ellei nolaa itseään yleisön edessä vähintään kerran viikossa.

Luistelu kuuluu toisinaan vielä siedettäviin talviurheilulajeihin, mutta entäpäs sitten kun pusket niiden suksien ja sauvojen kanssa täpötäyteen bussiin aamulla. Ja yrität kantaa niitä siivosti koulussa. Eikä niille siellä mitään paikkaa ole, joten vielä parempi. Ja toinen sukseni löytyy isän metsästysmajalta, joten yhdellä suksella hiihtämisestä voi tulla hauskaa. Vihaan muutenkin sitä tunnetta, kun limaa on kurkussa ja jäätävä ilma halkoo päätä.

Mitä te pidätte talviurheilulajeista?

Urheilua

Päivän asu:

Poolo: Turkki

Farkut: Vila

Kengät: Wedins, Tukholma

Kaulakoru: Turkki

Käsikoru: Glitter

Joudutte tänäänkin tyytymään pelkkään päivänasu postaukseen, sillä minun pitäisi tälläkin hetkellä olla lukemassa. Tykkään kyllä koeviikoista, mutta tämä nimenomainen koeviikko med historia, mantsa, psykologia, ruotsi, espanja ja matikka ei pahemmin innosta. Reaaliaineita pitäis vain lukea ja lukea, mutta missä välissä luet. Tänäänkin olin kotona ennen seitsemää. Salkkareitten jälkeen luen kyllä sitten, lupaan. 

Olen koko päivän ollut aivan fiiliksissä, sillä hyppäsin aamulla seivästä 290 keveästi yli. Okei Minna ja Vanessa hyppäävät sen 450 varmaan ensi kesänä, mutta minä aloitinkin vuosi sitten. Kesällä hyppäsin vielä 260, joten olen aika onnellinen. Puolentoista viikon päästä kisat joissa toivottavasti menee se kolme. Kalevan kisojen raja on 330, joten sitä tässä lähdetään seuraavaksi kalastelemaan, ehkä jo kesällä. Mummoni leikkaus onnistui myös hyvin, joten enää ei hänenkään puolesta tarvitse stressata. 

Koulupojan paluu

Päivän asuna:

Poolo: H&M

Polvihousut: Mango Outlet

Sukkikset: Seppälä

Kaulakoru: Glitter

Kengät: Dinsko

Lasit: Miss Sixty

Oletteko huomanneet, että poolo hoikistaa? Huomasin sen aamulla katsellessani päivän asusta näppäilemiä kuviani. Toinen versio oli aivan järkyttävää materiaalia, vaikka en itse ainakaan peilistä näe mitään anorektista tyttöstä. Toivottavasti se oli vain poolon luoma illuusio tai muuten tämä tyttö lähtee tosissaan kasvattamaan näitä lihaksia.

Olimme tänään muutaman hyvän ystäväni kanssa Raxissa syömässä ja juttelemassa. En ollut nähnyt kahta heistä todella pitkään aikaan kunnolla. Tapaamista kuitenkin hieman varjosti se, että mummoni menee huomenna isoon syöpäleikkaukseen. Yritin kuitenkin olla iloinen ja nauraa muiden mukana tyhmille jutuille. Kiitos heille, että jaksoivat kuunnella hiljaisuutta. Kesken syöntimme sain kaipaamani puhelun eräältä seiväshyppääjätytöltä. Sovimme, että hän tuo seuraavalle leirille pari seivästä testattavakseni, jotta saan valita itselleni uuden sopivan seipään. Enää on sellainen pienehkö ongelma: miten saan seipääni Amerikkaan ja ennen kaikkea, missä säilytän niitä siellä? 

Muutama päivä on mennyt koeviikkoa stressaillessa. Tiedän, että minun pitäisi nytkin olla lukemassa ja unohtaa televisiosarjat, mutta se Huippumalli haussa vaan on pakko kattoa, puhumattakaan Paosta.. Ei ole mitään oikeutta napista siitä, että pitäisi lukea ja stressata, mikäli sitten kuitenkin istuu koneella kirjoittelemassa turhuuksia blogiin. Kukahan näitä tekstejä yleensäkään lukee päivän asun alla? Olisiko parempi vain lätkäistä päivän asu ja jättää elämän ongelmat muualle? Onneksi blogi on minun, joten saan purnata rauhassa, koettakaa kestää, tämä nimittäin auttaa minua käsittelemään patoutumia. 

Tullessani tarkistamaan blogini tilanteen, kommenttilaatikossa oli ihania terveisiä Nelliinalta, kiitos kaunis hänelle. Nelliina on monen muun bloggaajan ohella piristänyt usein päivääni ja oli tämänkin päivän pelastus. Mainittakoon nyt tässä samaan syssyyn, että todennäköisesti tapaan ihanan Bisquitsin Hollannissa maaliskuun alussa, odotan innolla tapaamista. :) 

Väriä talveen

Päivän asuna:

Mekko: H&M

Alla: 2hand

Sukkikset: Seppälä

Huivi: Fiorella

Kengät: Anttila (ne mitkä ovat joka toisessa postauksessa)

Vyötärövyöt

Korsettien aika oli ohi jo vuosikymmeniä sitten, nyt vyötärö tuodaan esille vyöllä. Vyötärövyöt eivät koskaan oikein tulleet muotiin, sillä vyöt kiskottiin rintojen alle, mutta itse olen jo pitkään haaveillut leveästä vyötärövyöstä. Mistään ei kuitenkaan ole löytynyt mitään sopivaa. Vyötärövyöt ovat edukseen erityisesti mekkojen kanssa, sillä ne tuovat yksiväriseenkin mekkoon lisää ilmettä ja saa vartalon näyttämään kurvikkaammalta. Olisin rakennellut kollaasin tapaista näistä, mutta en ole vieläkään saanut kuvankäsittelyohjelmaani toimimaan eikä Macissa ole edes painttia, joten joudutte kestämään näitä muokkaamattomia kuvia. Lupaan etsiä sen kuvankäsittelyohjelman jostain.

Kultainen vyö sopisi erinomaisesti yhden vihreän mekkoni kanssa, samoin valkoisten. Rakastuin hopeisessa vyössä tuohon rusettiin. Vyö on todella kaunis ja ottaisin sen mielelläni heti kaappiini. Hopeinen väri sopii todella monen mekkoni kanssa, mutta erityisesti edukseen se olisi mustan tai valkoisen mekon kanssa. Mustassa olen ihastunut noihin 'timantteihin' ja voisin hyvin kuvitella tämän erään valkoisen kermakakkumekkoni pariksi.

Musta on väri, joka sopii kaiken kanssa ja kaikkiin mekkoihini. Näistä pidän erityisesti ensimmäisestä kultaisten solkien takia. Myös keskimmäinen vyö voisi näyttää todella hyvältä.

Ensimmäinen kuva ei varsinaisesti oli vyöstä, vaan farkkujen korkeavyötäröinen jatkopala, mutta nämäkin vaikuttavat todella houkuttelevilta. Omistan yhdet jo hajoamispisteessä (osaksi jo hajonneetkin) mustat farkut ja tämä olisi todella hyvä niiden kanssa. Voisi käyttää myös mekkojen parina. Harmaasta väristä en ole koskaan oikein oppinut pitämään ja omistankin todella vähän harmaita vaatteita, tämä vyö on kuitenkin kaukana tylsästä ja sopisi harmaiden saappaitteni kanssa. Me likes

Mitä te pidätte vyötärövöistä?

Videopostauksista

Cottonissa oli jokin aika sitten juttua videopostauksista. Jutussa heitettiin ilmaan kysymys, onko Suomi valmis astumaan uudelle aikakaudelle. Tämän jälkeen useat muotiblogit tarttuivat haasteeseen ja osa on tehnyt jo useita videopostauksia, kuten Colour me!, Fashionweek ja Focus on fashion.

Mielestäni Suomen blogit ovat hoitaneet haasteen erinomaisesti. Videoiden taso on ollut hyvä ja videopostauksia on tehty järkevistä aiheista. Ihmistä pääsee lähemmäksi, kun lukemisen sijasta pystyy nyt kuulemaan ja näkemään ihmisen eleet ja ilmeet. Hyvästi ihmeelliset poseeraukset, tervetuloa videokuvaus. 

 

Mihin videokuvaus sitten sopii? Erityisen hyviä ne ovat oman vaatekaapin tai muutaman vaatekappaleen/laukun/kenkien esittelyssä. Vaatekaapista saa paremman kuvan eikä tarvitse väkertää miljoonaa sivua tekstiä ja ottaa sataa kuvaa. Riittää kun tuot vaatteesi kameran eteen ja pöliset pari epämääräistä sanaa. Oman päivän asun esittelyssä videokuvaus ei ole tarpeen, sillä päivän asun näkee useimmiten riittävän hyvin kuvastakin. Kuva on parempi kuin parin sekunnin epämääräinen häsellys videolla. Voisin kuitenkin hyvin kuvitella esimerkiksi vanhojentanssipuvun esittelyn videolla, sillä puvun liikkeet ja sävy eri valaistuksissa näkyy hyvin videolta.

Videopostaus vaatii huolellista suunnittelua ja valmisteluja. Huone täytyy olla suhteellisen siisti (kuka haluaa katsella maassa lojuvia roskakasoja), videolla tarvittavat tavarat valmiina ja puhe suunniteltu suunnilleen etukäteen. Kuka nyt haluaisi änkytystä ja en-tiedä-mitä-pitäis-sanoa -kohelluksia kuunnella? Tämäkään ei kuitenkaan vielä riitä. Perinteisiä postauksia kirjoitellessasi voit olla vaikka aamutakissa, mutta videolle on pukeuduttava, meikattava ja laitettava hiukset. Huolellinen kirjoituspostaus vaatii aikaa ja suunnittelua, mutta en edes halua kuvitella miten paljon kaiken videoiminen kestää.

Vaikka videopostaukset ovat kovasti tulossa pinnalle muotiblogeissa, ei sen kuitenkaan soisi jättävän varjoonsa perinteisiä postauksia. Vaihtelu virkistää, mutta itse silti mieluummin luen ja katselen kuvia, kuin videoita jatkuvasti. Omassa blogissani näitä tuskin näkee, vaikka mielessäni olisikin muutamia ideoita, sillä oman kamerani videotoiminto kuvaa 24sekuntia rakeita, isän järjestelmäkamera ei ota videokuvaa ja pikkusisko tuskin antaa lainata omaa kameraansa enkä sitä kyllä osaisi käyttääkään. Jossain vaiheessa saatatte kyllä saada kuvia seiväskisoista valmentajan kuvaamina, mikäli opin tekniikan sen verran hyvin, että sen voi esitellä. :)

Mitä mieltä TE olette videopostauksista?

Make my day

Sain Bisquitsilta tämän kunniamerkin seuraavilla kriteereillä:

"Give the award to 10 people whose blogs bring you happiness and inspiration and make you feel happy about blogland. Let them know by posting a comment on their blog so they can pass it on. Beware you may get the award several times."

Kiitos siitä. :)

Itse haluan antaa tämän seuraaville blogeille, toivottavasti he eivät ole vielä saaneet tätä:
Hypocrite, Nelliinan vaatehuone, Bubbly Pearl , Fashionweek, Luxury must be comfortable otherwise it's not luxury, About fashion, Oi ihana turhamaisuus, Pretty in fashion, The g o o d ones ja GorgeousGirl

Oli yllättävän vaikea saada kymmenelle blogittarelle jaettua palkinnot, sillä ajattelin, että kaikki ovat tämän jo saaneet. Pari hyvää blogia jäi listalta uupumaan, mutta uskon, että he saavat tämän muilta kuitenkin. :) Onnea teille. Te teette minun päiväni. :)

1970-luvun muoti

1970-luvun energiakriisi, terrorismi ja mielenosoitukset näkyivät muodissa kantaaottavissa t-paidoissa. Myös unisex-vaatteet olivat suosiossa ja koko perhe saattoi pukeutua samoihin vaatteisiin. Vaatteita tehtiin paljon myös itse.

Suosittuja tyylisuuntauksia 70-luvulla oli 60-luvun lopulla herännyt hippikulttuuri ja discomuoti, jolloin jalkoihin vedettiin paksupohjaiset kengät ja päälle niukka toppi glittereillä ja kimalluksilla, joiden kanssa pidettiin metallivöitä. Housut olivat lantionmalliset, kireät reisistä ja ne levenivät alaspäin. Vuosikymmenen lopulla päätään nosti punk, jolloin hiukset ajettiin irokeesiksi ja värjättiin shokkiväreillä. Hiusten väri saattoi olla kaikkea maan ja taivaan väliltä. Vaatteissa suosittuja olivat niitit, hakaneulat ja nahka.

A-linjaiset mekot, virkatut ja samettiset lakit, poolot, paitapuserot isoilla kauluksillla, vakosamettiset vaatteet, napapaidat ja mikrosortsit pitkän, jopa nilkkoihin asti ulottuvan, neuletakin kanssa (mitenköhän tämäkin trendi on syntynyt..). Suosituin vaatekappale oli kuitenkin pitkä farkkuhame joko paloista tehtynä tai vaihtoehtoisesti leikattuna spiraalin muotoon.

Meikit ja hiukset

Meikki oli hieman kevyempää kuin 60-luvulla, mutta edelleenkin luomet värjättiin kulmakarvoihin asti, tällä kertaa kuitenkin kirkkailla helmiäisväreillä. Rajaukset piirrettiin kynällä ja sisäkajaali oli suosittua. Ripsiin laitettiin niin paljon ripsiväriä, että ne paakkuuntuivat. Iholla käytettiin huomattavasti omaa ihoa tummempaa meikkivoidetta ja poskipäihin maalattiin ympyrät oranssilla tai pinkillä helmiäisvärillä. Huulien kuului kiiltää ja niissä käytettiin rajauksia ja pastellinsävyjä. Kulmakarvat nypittiin todella ohuiksi tai jopa kokonaan, jolloin piirrettiin ohuet kulmakarvat tummanruskealla.

Hiuksissa suosittiin Charlien enkelit tyyppisiä kiharoita tai ne permanentattiin. Erityisesti miehillä afro oli suosittu. Hiukset olivat ennemmin pitkät kuin lyhyet ja jakaus oli keskellä päätä.

Kohti Vaasaa

Päivän asu:

Mekot: H&M

Sukkikset: Seppälä

Kengät: Anttila

Kaulakoru: Turkki

Käsikoru: Glitter

Vyö: H&M

Lähdemme huomenna kello 13.00 bussilla Vaasaan, missä meillä on keskiviikkona urheiluoppilaitosten SM-kilpailut, joten postauksia ei ole luvassa luultavimmin ennen torstaita. Olen jälleen kerran myöhässä pakkaamisessa. Salkkarit on parhaillaan menossa ja Huippumalli haussakin alkaa kohta enkä ole vielä edes aloittanut. Sain sentään psykologian esseerunkoni valmiiksi, huomenna sitten kirjoittamaan. En ehdi nyt postailemaan tämän kummemmin, mutta palataan asiaan viimeistään torstaina. Toivottakaa onnea, sitä nimittäin tarvitaan. :)

Honey

Elokuvan päähenkilöllä, Honey Danielsilla (Jessica Alba), on unelma: hän haluaa ammattitanssijaksi musiikkivideoihin. Hän on erittäin lahjakas hiphop-tanssija ja koreografi ja eräs videotuottaja Michael Ellis (David Moscow) näkee Honeyn tanssivan, hän tarjoaa tytölle töitä. Samaan aikaan Honey tutustuu kampaaja Chaziin (Mekhi Phifer), johon hän rakastuu, ja joukkoon tanssivia nuoria kapinallisia.

Elokuvan juoni on hyvä ja näyttelijät osaavia. Välinpitämättömyys huonojen asuinalueiden onnettomista lapsista on elokuvan keskeisiä teemoja, mikä lisää elokuvan arvoa. Tarkoituksena on ottaa kantaa siihen, miten slummilapsille ei anneta mahdollisuutta. Koska he syntyivät slummissa, he voivat jäädäkin sinne. Honey kuitenkin ottaa tehtäväkseen auttaa lapsia ja perustaa heille tanssikeskuksen.

Honey on hyvänmielen elokuva, joka antaa ajattelemisen aihetta. Plussaa tuovat loistavat koreografiat, jotka aion opetella jahka ehdin, hyvä musiikki ja komea vastanäyttelijä. Elokuvan voi katsoa yhä uudelleen ja aina se jaksaa hymyilyttää. Miinusta tulee kuitenkin siitä, että monessa musiikki- ja showbisnekseen keskittyvässä elokuvassa teema on samantapainen, mutta rakastan silti tällaisia elokuvia.

****+

Alennuksia poikatyttönä

Ostosreissulla mukana:

Teeppari: H&M

Kaulakoru: Glitter

Polvihousut: Mango Outlet

Sukkikset: Seppälä

Kengät: Dinsko

En muistanutkaan miten ihana on läpystellä kaupungilla pukeutuneena pikkupojaksi. Olo oli ainakin sen mukainen tassutellessani polvihousuissa ja lenkkareissa. Kaikki asussa olevat vaatteet on ostettu runsaalla alennuksella, housuista maksoin joskus viisi euroa ja kengistä kympin. Vaatteet olivat väljät ja ostosten katseleminen oli mukavaa. Taidankin tästä lähtien laittaa joka reissulle nuo pökät jalkaan, eipähän kiristä mistään.

Kirpputoreilla olo oli kuin Tuhkimon sisarpuolella, sillä kaikki kauniit kengät olivat tälle neidolle liian pieniä. Miten muuten on mahdollista, että valtakunnassa ainoastaan yhdelle tytölle käyvät kyseiset lasikengät? Luulisi, ettei niin ainutlaatuinen ole. Ja miten lasikenkä säilyi lumouksen haihduttua. Siinäpä mietittävää, johon pitäisi vastaus kysyä sadun kirjoittajalta.

H&M:llä tuskastuin tarjonnan heikkouteen. Ei yksiäkään korkeavyötäröisiä farkkuja eikä myöskään hameita. Miten on mahdollista, että jo jonkin aikaa muodissa olleita tuotteita ei ole eksynyt hennesille? Lindexillä sen sijaan korkeavyötäröisiä nappifarkkuja löytyi ainakin neljä erilaista mallia ja väriä. Nyt on kyllä H&M pahasti jäljessä, siellä myydään edelleenkin samoja tuotteita kun vuosi sitten.. Hmmh. Turhautumisesta huolimatta päädyin ostamaan alla olevassa kuvassa näkyvän vyön (4,95€) ja mekon (7,45€) ja sain vielä kaupanpäällisiksi Comfortin tekstiilin huuhteluainenäytteen. En kyllä tiedä, mitä sillä teen, mutta nätti purkki toimii ainakin koristeena jos ei muuta. Mekko on aivan tavallinen, mutta tarjoaa oivan mahdollisuuden mitä erilaisimpiin yhdistelmiin. Tykkään. <3

Glitterissä alennukset olivat kohonneet jo -75%. Onneksi en ostanut kuvassa olevia säärystimiä aikaisemmin, sillä nyt nille jäi hintaa enää 2,25€. Ystäväni osti samaiset säärystimet 9 euron hinnalla. Hah. Säärystimet tarkoitettu lähinnä harjoituksiin lämmittämään nilkkoja, mutta saa nähdä päätyvätkö muutenkin koipiini. Kuvassa olevan vihreän käsikorun (1,45€) ostin myös punaisena. Alehullutuksia ja heräteostoksia, mutta menköön. Käyttöä tulee varmasti.

Päädyimme viimeiseksi Anttilaan, josta tapani mukaan hamstrasin kasan aleleffoja. Hukun näihin, sillä minun leffakirjastostani löytyy reilut 30 leffaa, jotka olen hankkinut viimeisen puolentoista vuoden aikana. Honey-leffan (4,99€) katsoin jokin aika sitten televisiosta ja rakastuin tähän. Omistan myös tanssileffa Step Up:n, mitä Honey paljon muistuttaa, mutta minun oli silti pakko saada tämä. Vinegar Hillin ostin lähinnä hinnan (1,99€) vuoksi, mutta takakannen tekstin perusteella vaikuttaa kuitenkin mielenkiintoiselta. The Quest (4,99€) on hyvänmielen leffa, jonka voi huoletta laittaa soittimeen kerta toisensa jälkeen. Rakastan hömppäkomedioita, sillä ne jaksavat hauskuuttaa joka kerta ja niitä voi katsoa uudelleen ja uudelleen.

Takkia en edelleenkään onnistunut löytämään, sillä kauppoihin olivat jo kevättakit rantautuneet. Taitaa jäädä sen hankkiminen sitten hamaan tulevaisuuteen. Tämä talvi ei kovinkaan talvelta näytä loskasta päätellen enkä ensi talvena ole kärsimässä kylmyydestä, joten ostan sen sitten jos joskus satun tarvitsemaan sitä.

Yöasut

Yöasut ovat useimmin käyttämiämme vaatteita. Yöasuksi käy poikaystävän ylisuuri t-paita tai yksinkertaisesti toppi ja alkkarit, mutta onko sillä yöasulla oikeasti väliä? Yksi tykkää paitulista, toinen kaksiosaisesta pyjamasta ja kolmas seksikkäästä mekosta. Yöasu on kuitenkin lähinnä sinua itseäsi varten. Siinä kuuluisi olla hyvä nukkua ja sen tulisi kestää pyörimistä. Toisinaan on kuitenkin tilanne, jolloin yöasullakin on väliä. Edessä on ensimmäinen kerta poikaystävän luona, leiri tai pyjamabileet eikä isukin vanhassa liian suuressa teepparissa viitsisi mennä.

Valitsenko siis aina sen mukavan pyjaman? Kaksiosainen yöpaita on useimmiten mukava päällä ja koko keho pysyy lämpimänä. Kesällä yläosaksi käy toppi, talvella pitkähihainen. Useimmiten yöasujen värimaailma on rauhoittava: vaaleaa sinistä, punaista ja valkoista, materiaali pehmeää puuvillaa tai pellavaa.

Kesällä voi kuitenkin olla liian kuuma pitkissä housuissa. Tällöin topin kanssa sopivat hotpantsit. Jos olet unohtanut sheivata säärikarvasi, tämä ei ehkä ole ykkösvaihtoehto pyjamabileissä. Tietenkin jos osanottajina on vain parhaita ystäviäsi, asia on toinen. 

Toppi ja hotpantsit ovat myös mukava valinta, mutta saattavat talvella viileässä talossa olla liian kylmät.

Perinteinen paituli (en tiedä onko tämä vain pohjolan sanonta vai käytetäänkö tätä etelämmässäkin?) on helppo vetäistä illalla päälle ja nukkuessa mukavan väljä. Yöpaidassa saa olla kokoa. Itse pyörin kuitenkin ennen nukahtamistani sen verran, että paitulit eivät tahdo pysyä päällä. Näiden huono puoli on myös se, että ne saattaa aamulla löytää korvista, sillä mikään ei pidä niitä paikoillaan. Toisen kuvan vaaleanpunainen paituli on kuitenkin niin herkullinen, että tämän ottaisin mielelläni itselleni.

Yksi vaihtoehto on seksikäs yöasu. Nämä tuskin on tarkoitettu nukkumiseen ja olo on sellainen, että mitä vain voi tapahtua. Läpinäkyvyys ei mielestäni ole ehto seksikkäälle yöasulle ja leopardikuvio tuo mieleen lähinnä tätini. Epämukava materiaali, kutittavat pitsit, huono istuvuus ja lyhyt helma saattavat häiritä unta, mutta kukapa nämä päällä nukkuisikaan?

Oma ehdoton suosikkini on paituli. Vaikka se kiertyy inhottavasti ja sitä saa olla koko ajan suoristamassa, se on kuitenkin helppo kiskaista päälle ja sen saa suuremmitta tappeluitta vielä nukuksissa pois päältäkin. Lyhyt paituli kesällä, pitkä talvella.

Mikä on teidän lempiyöasunne? Onko teidän mielestänne yöasulla väliä?

Kuvat: ASOS, Ellos

Eteenpäin vai sittenkin ylös?

Monet ovat kyselleet harrastuksestani, ja vaikkei se mitenkään liity muotiblogiin, ajattelin kuitenkin tehdä postauksen aiheesta. Asiasta voisi kirjoittaa vaikka kirjan, mutta tällä kertaa tyydyn vain tähän postaukseen. Jos siis ette halua tietää mitään urheiluistani, voitte suosiolla jättää lukemisen väliin. 

--------------------------------------------------------------------------------

Urheiluni aloitin kolmen vanhana satujumpalla, jota kävin ensimmäiselle luokalle asti. Sen jälkeen mukaan on mahtunut telinevoimistelua, ringetteä, ratsastusta, lentopalloa, taekwondoa, luistelua jne.. Lista on pitkä, sillä kyllästyn nopeasti ja vaihdan harrastusta kuin sukkia. Ratsastin nelisen vuotta, mikä oli pitkään johtavana harrastuksena. Viidennen luokan syksynä kaikki kuitenkin muuttui. Kouluumme tuli Keski-Suomesta uusi oppilas, joka harrasti yleisurheilua. Pidin itse kyseisestä urheilumuodosta, mutta vasta uusi tyttö sai minut lähtemään kisoihin ja harrastuksen pariin. Kesällä 2003 aloitin varsinaisesti kilpailemisen ja syksyllä kävin jo harjoituksissa.

 

Aloitin yleisurheilun kilpaillen lähinnä pituudessa, korkeudessa ja juoksuissa. Jo varhaisessa vaiheessa tajusin, että hyppääminen olisi minun juttuni. En osannut heittää ja juokseminen oli mielestäni tylsää. En vieläkään näe mitään järkeä siinä, että verryttelet tunnin ja juokset 15 sekunttia. Jo ensimmäisenä talvena pääsin piirileireille, joilla tutustuin moniin urheilijoihin. Leirillä oli hauskaa ja opin paljon, mutta leirin jälkeen käveleminen ei enää onnistunutkaan. 2 kertaa viikossa normaalisti reenaava tyttönen menee leirille, jossa on 6 harjoitusta viikonlopun aikana. Voitte vain kuvitella, miltä se tuntuu.. 

Muutettuani Kuopioon pystyin paremmin jatkamaan harrastustani, sillä aikaisemmassa kotikaupungissani ei ollut kunnon valmentajia ja motivaationi harjoitteluun oli aika alhainen. Päädyin harjoittelemaan korkeushyppyä päälajinani, mikä sopikin minulle erittäin hyvin. Rakastan sitä tunnetta, kun lennät ilmassa ja hetken hallitset jotain, olet hyvä siinä mitä teet. Asiassa oli kuitenkin yksi huono puoli: pystyin kyllä harjoittelemaan, mutta kovaa hypätessä selkäni ei kestänytkään. Pari kesää meni kylmävoiteella ja levolla. Kävin kisoissa kerran pari viikossa ja muun ajan vietinkin hoitamalla selkääni. Ilman loistavaa valmentajaani ja ihanaa ryhmääni olisin lopettanut jo vuosia sitten.

  

Syksyllä 2006 sain tietää selkävaivojeni lähteen -selkärangan alin nikamaväli ei ole luutunut, vaan siinä on pieni rako, rasittuessa nikamat painavat hermoja - ja minulle sanottiin, että lupaava korkeusurani tyssäisi siihen. Kolme vuotta tavoitteellista harjoittelemista valui kaivoon yhdessä päivässä. En kyennyt enää palaamaan kouluun ja edessä oli soitto valmentajalleni. Keskustelimme asiasta ja päätimme sitten, että keskitämme tarmomme pituushyppyyn, jota olin korkeuden ohella jonkin verran hypännyt. Pituushypystä en kuitenkaan ole koskaan saanut mitään sen kummempaa. On toki kiva hypätä, mutta en ole koskaan ollut erityisen lahjakas siinä lajissa ja olin muutenkin kaksi vuotta muita jäljessä.

Olin jo ennen korkeushypyn lopettamista muutaman kerran käynyt kokeilemassa seiväshyppyä, mutta päätin keväällä 2007 aloittaa lajin reenaamisen ja kilpailemisen. Aiemmin olin pitänyt sitä vain harrastuksena, mutta korkeushypyn lopettamisen jälkeen elämässäni oli tyhjä kohta. Peitin sen ensin pituushypyllä, mutta kohta sisälläni ei täyttynyt. Korvasin puuttuvan palan hyppelemällä kepin kanssa. Tarkoituksena oli hypätä kesällä, mutta hyppäämiseni jäi kuitenkin viimeisiin kisoihin. Niiden kisojen jälkeen olin jo innostuneempi seiväshypystä ja päätin mennä alueleireille seiväsryhmään (Alueleirit ovat tietyllä alueella järjestettäviä leirejä alueen a-luokan urheilijoille. A-luokan urheilijat ovat SM-rajan ylittäneitä). Ensimmäinen leirini meni enemmän tai vähemmän päin mäntyä, mutta siitä sisuuntuneena päätin kuitenkin jatkaa harjoittelua.

Ensimmäisen leirini jälkeen olen keskittynyt enemmän seiväshyppyyn ja aloittanut lajikohtaisen lihasharjoittelun. Seiväshyppääjä tarvitsee kaikkia lihaksiaan ja laji on fyysisesti erittäin vaativa, joten siihen tarvitaan todella motivaatiota, mutta en aikonut luovuttaa ja viimeviikkoisen leirin jälkeen motivaationi on huipussaan. Leiri meni todella hyvin ja hyppäsin puolella vauhdilla jo yli kesäisen ennätyskorkeuteni. Keskiviikon epäonnistuneet pituusreenit vahvistivat päätöstäni panostaa seiväshyppyyn ja tämän aamuinen harjoitus oli piste i:n päälle. Minusta tulee seiväshyppääjä.

 

Tällä hetkellä harjoittelen 6-9 kertaa viikossa, joka sisältää nopeus-, kestävyys, voima-, kimmoisuus- ja lajiharjoituksia. Lajiharjoitukset taas jaetaan osatekniikkaharjoitteluun, varsinaiseen hyppäämiseen ja telinevoimisteluun. Seiväshyppy on laji, johon ei pääse kyllästymään. Ponnistamiseen asti laji on yleisurheilua, minkä jälkeen se muuttuu telinevoimisteluksi. Rakastan sitä, että minun on pakko opetella tekemään kaikenmaailman voltit, käsilläkävelyt ja käännökset. Lisäksi minun täytyy osata myös juosta seipään kanssa kovaa, laskea seiväs kuoppaan, ponnistaa ja harrastaa akrobatiaa yläilmoissa. Tavoitteena 2010 Kalevankisat, jonka rajana on 330. Siihen on vielä matkaa ja taatusti paljon verta (seiväshyppy on vaarallinen laji), hikeä ja kyyneleitä, mutta tavoitteita ja unelmia saa ja pitääkin olla. :)

Tekstistä tuli nyt pienoismaratonu, mutta toivottavasti jaksoitte kahlata läpi. Kuten varmasti huomasittekin, mikäli jaksoitte lukea loppuun asti, urheilun saralla minulla on tietoa vaikka muille jakaa. En kuitenkaan halua, että urheilu on aivan koko elämäni, joten sen takia kirjoitan muodista enkä urheilusta, vaikka siitä tietoa olisikin luultavasti enemmän. Minulta saa kysellä kaikkea urheiluun ja omiin lajeihini liittyvää, vastaan parhaan kykyni mukaan.

Mikä laji saa teidät tuntemaan olonne hyväksi, mikä on teidän juttunne?